Olipa hyvä, että tavattiin

Radiohiljaisuutta ja pääsiäisen odotusta

Mukavaa perjantaipäivää! Blogissa on ihan huomaamatta tullut pieni tauko, pahoittelut. Kiireistä on ollut siinä määrin, että kirjoittamaan ei ole ehtinyt ja koska kuvien lisäksi myös teksi omasta mielestäni blogipäivityksissä on hyvin oleellinen juttu, niin postaukset ovat jääneet hetkeksi sivuun. Tekstiajatuksia on jo päässä ja paperilla lukuisia, josko ensiviikolla näitä ehtisi kirjaamaan ihan näppäimistölle asti enemmän! Nyt kuitenkin korjattakoon siis tilanne, kun viimein pieni hetki kirjoittamiselle aikaa löytyy.

pääsiäinen-jenoradesign

 

Oma työviikkoni on ollut “tynkä”, sillä vanhempi lapsistamme on pitänyt pientä kuumetautia maanantai-illasta aina keskiviikkoon saakka, tähän kun lisätään vielä yksi pakollinen kuumeeton päivä niin pois työstä ja päivähoidosta on oltu kokonaiset kolme päivää. Kerta toisensa jälkeen jaksaa yllättää, miten pitkä lopulta tuollainen aika yhden aika energisen kolmevuotiaan kanssa on: ulos ei voi kipeänä mennä, vaikka hinku pulkkamäkeen olisi kova. Kovin hurjia leikkejä ja aktiviteetteja ei voi järjestää, sillä kuumeessa liika hengästyminen ja hikoilukaan ei ole kovin hyvä. Elokuva voisi olla kiva, mutta kuka niitäkään jaksaa kolmea päivää katsoa? Pari ensimmäistä päivää selvittiin palapelejä tehden, siivoten ja väritellen. Hamahelmiä ja helmikorujakin kokeiltiin, mutta niihin ei oikein keskittymiskyky kuitenkaan lopulta rittänyt.

 

pääsiäinen-jenoradesign2

 

Mutta eilen onneksi pienen potilaan tauti näytti hellittävän ja kuumeetonta päivää vietettiin kotona jo aika normaalisti leikkien ja touhuten. Kun olo pienellä ihmisellä oli hyvä, pystyi itsekin vähän tekemään kevyitä töitä päiväsaikaan. Aina välillä sitä miettii, että jos joku pääsisi meille kärpäseksi kattoon tai ihan muuten vain pöllähtäisi yllättäen käymään keskellä eilisen kaltaista päivää, niin saattaisi siinä hetken joutua ihmettelemään. Tarkoituksena oli saada muutamia kuvia Jenora Designin lahjakorteista, lopulta idea paisui pieneen pääsiäisteemaan.

Onneksi oleskelutila on avoin, pystyin kuvatessani ja väkertäessäni välillä laulamaan lapsen kanssa Honky Tonkia ja katsomaan (kato äiti, kato, kato äiti!) niitä lukuisia hienoja temppuja ja tansseja.

Toisinsanoen samalla, kuin lapseni katsoi Fröbelin Palikoita ja tanssi sutsisatsia vieressä, minä seisoin keittiön pöydällä villasukat jalassa ja koitin saada aseteltua kananmunia oikein valoa vasten, pysymään niitä paikallaan ja kääntelemään kananmuniin kiinnitettyjä sulkia oikeaan asentoon, jotta ne näyttäisivät hyvältä. Pöydällä jalkojeni vieressä oli kasa erilaisia teippejä, sulkanauhaa, erilaisia pahveja, lahjakortteja sekä lisää kananmunia (täysiä tottakai, kuka niitä siinä vision puuskassa ehtii tyhjentelemään?) ja näiden lisäksi tottakai valikoima keittiönpöydälle ominaisia tavaroita kuten lounaalta jäänyt mehulasi, sokerikuppia ja kynttelikköä. Kuvittele hetki, millaista olisi ollut astua eteiseemme tällaisella hetkellä. Varmasti omalla tavallaan ainutkertaista. Onneksi oleskelutila on avoin, pystyin kuvatessani ja väkertäessäni välillä laulamaan lapsen kanssa Honky Tonkia ja katsomaan (kato äiti, kato, kato äiti!) niitä lukuisia hienoja temppuja ja tansseja.

 

jenoradesign-lahjakortti

Noniin se siitä, tänään taas päivä uus ja itseasiassa jopa perjantai. Millaisia viikonloppusuunnitelmia, meinasiko joku mennä virpomaan? Meillä virpomista ei ole vielä harrastettu, pajunkissojakaan ei ole sisään voitu päästää allergiasyistä. Ehkä tänävuonna voitaisiin jo lähteä harjoittelemaan virpomisperinnettä mummolaan; vielä pitäisi keksiä sopivia koristeltavia oksia noiden pienten kissasten tilalle. Millaisia virpomavitsoja teillä on valmistettu tai valmistumassa? Vinkkejä/ideoita?

Aurinkoista perjantaita!

-Jenni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *