Olipa hyvä, että tavattiin

Peloista

Huoli – Ujous – Nolous – Ahdistus – Lamaannus

Pelko on luonnollinen, selviytymistä tukeva tunne. Pelot saavat varautumaan vaaratilanteisiin, ja ne voivat kanavoitua varovaisuudeksi, vastuullisuudeksi ja viisaudeksi, joita arjessa tarvitaan. Erilaiset vakuutukset, sosiaaliturva, palohälytin tai ennakoiva elämän suunnittelu, ovat järkeviä pelon tai epävarmuuden hallintakeinoja. Onkin sanottu, että pelko on tunne, jota ei voi välttää, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Suomen mielentarveysseura 1.9.2016

 

Olen ollut aikamoinen rämäpää pienestä pitäen, mitä hurjempi huvipuistolaite tai korkeampi puu johon kiivetä, sen parempi. Yllytyshulluksikin saattaisin itseäni tietyissä tilanteissa kuvailla. Muutenkin pelkoja on ollut koskaan aika vähän, syystä tai toisesta.

janneniska-jenoradesign
Korkeita paikkoja en onneksi pelkää, vaikka niissä en luvattoman pitkiä aikoja viihdykään.

Iän ja etenkin lasten myötä pelkoja kuitenkin pikkuhiljaa on elämään hiipinyt: huvipuistolaitteisiin ei ole mitään asiaa (jopa viikinkilaivassa pelottaa), mihinkään korkeisiin näkötorneihin ei minua ihan vain huvin vuoksi saa eikä vauhdikkaat ajopelitkään kiinnosta yhtä paljon kuin ennen. Tuskin tarvitsee edes aloittaa tästä uskoakseni jokaisen vanhemman kohtaamasta vaaratilanteiden ennakoinnista (jokainen paikka, esine, ajoneuvo voi olla lapselle vaarallinen). Myös taloudelliset asiat ovat perheen myötä aiempaa pelottavampia: tiettyihin asioihin on kuukausi- ja vuositasolla oltava varaa ja jotain summia olisi hyvä olla jemmassa myös yllätysten varalle.

Pelot saavat varautumaan vaaratilanteisiin, ja ne voivat kanavoitua varovaisuudeksi, vastuullisuudeksi ja viisaudeksi, joita arjessa tarvitaan.

Pelkoihin olen alkanut ja oppinut myös suhtautumaan toisin lasten myötä. Omat pelot on monesti hyvä piilottaa lasten silmiltä, sillä oma pelko helposti luo joukkohysteriaa. Toisaalta taas on osattava käsitellä myös toisten pelkoja: täytyy ajatella mitä sanoo, ettei luo toiselle uusia pelkoja ja toisaalta täytyy tietää myös mitä sanoa jos toista pelottaa. Pelkoa ei saa vähätellä tai kääntää asiaksi, josta ei saisi puhua. Toisaalta pelkoa ei myöskään saa paisutella eikä sille saa nauraa.

tytto-jenoradesign

Vaikka toisinaan huomaan pelkääväni asioita, on niitä helppo myös tietoisesti osata keventää ja jopa hävittää. Omia pelkojani parhaiten hälventävät hyvät tukiverkostot kuten luotettavat sukulaiset ja ystävät sekä tottakai oma aviopuoliso. Tärkeintä minulle on, että ympärilläni on ihmisiä joille voin omia pelkojani ja huoliani purkaa, sillä kuten ilo, myös suru on jaettuna paljon parempi käsitellä. Se pääsee oikeisiin mittasuhteisiinsa. Kevyempinä asioina pelkojen helpotukseen käy hyvä musiikki ja positiivinen ajattelu. Erään upean ystäväni elämänilon myötä olen jotenkin itsekin enemmän ja enemmän alkanut opetella ajattelemaan, että miksi ja miten asioita voisin tehdä ja pyrkinyt tietoisesti jättämään en kyllä osaa-ajatukset pois. (Terveisiä vaan Iida 🙂 ) Sillä myös se ainainen en osaa-ajattelu tuo tullessaan sen, että lopulta et edes viitsi alkaa kokeilemaan uusia asioita, ryhdyt pelkäämään niitä koska eivät ne kuitenkaan onnistu/ole mukavia/kiinnostavia.

Mitä sinä pelkäät? Oletko huomannut uusia pelkoja elämässäsi vuosien myötä?

 

-Jenni

2 Responses

  1. Kysyit mitä sinä pelkäät. Jos alkaisin luetella kaikki niin siinähän menisi ikä ja terveys 😉 Minullekin on tärkeää että on ihmisiä kenelle voin asioita kertoa.

    1. Kiitos kommentistasi!
      Heh, tuo on totta 🙂 . Aina löytyy jotain pelättävää, etenkin jos sitä etsimällä etsii. Ja toisaalta arkisetkin asiat kun jakaa paloiksi, pieniä pelon kohteita löytyy herkästikin. Mutta ehdottoman tärkeää kyllä on, että ympärillä on ihmisiä, joille pelkojaan ja huoliaan voi purkaa: asiat eivät tunnu enää läheskään niin suurilta ja hurjilta kun on ihmisiä, kenen kanssa ne jakaa 🙂 .

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *