Olipa hyvä, että tavattiin

Maalla on hyvä asua

Kauppiaamme on nimeltään Markku, Lääkärimme Leena. Naapurissa asuu Antti ja lastemme ensimmäinen rehtori tulee olemaan Taina. Grillillä palvelee Jaana, S-Marketissa hyllyjen välistä hymyilee Tarja. Kangaskaupassa iloisesti tervehtii Katja, hammashoitolassa palvelevat Terhi ja Minna. Kun tietää omat palveluntarjoajansa etunimeltä, voinee sanoa että jauhot ovat hyvin pussissa. Maalla on hyvä asua.

Joka aamu ajamme lasten kanssa paikallisen maitotilan ohi hoitoon, yleensä aina tarkistamme ovatko Jaakon lehmät jo ulkona vai vielä nukkumassa. Talvisin traktorilla tietä auraten vastaan ajaa Mikko, oman kylän luistelukaukalon talvisin pitää kunnossa Matti veljineen. On onni tuntea oma yhteisönsä, silloin tuntuu ettei koskaan ole yksin vaan aina on apua tarjolla. Maalla on hyvä asua.

Aamukahvilla voi nähdä terassin alta metsään juoksevan jäniksen, joka nukkuu aina siellä yöt ja hiipii metsän suojaan päiväksi. Viikonloppuna päiväruoan aikaan mattotelineellä saattaa istua orava, lintuja näkyy ja kuuluu kaikkialla. Kun kotoa astuu ulos, voi kuulla joutsenen, käen tai vaikka talitintin. Voi nähdä siilin tai ketun. Maalla on hyvä asua.

Minusta maalla parasta on oma rauha tarvittaessa, mutta apu ja seura lähellä jos tilanne vaatii. Rakastan ajatusta siitä, että minä saan tehdä omalla pihallani lähes mitä vain, tai sitten olla tekemättä ellei satu kiinnostamaan. Saan imuroida vaikka keskellä yötä jos huvittaa tai jättää haravoimatta parina viikkona, eikä se kuulu kenellekään muulle. Rakastan ajatusta siitä, että lapseni saavat käydä samaa koulua kuin minä olen käynyt, rakentaa majoja samoihin metsiin ja kasvaa tiiviissä yhteisössä, jossa ollaan hyvänpäiväntuttuja kaikkien kanssa.

Vaikka tulee hetkiä että kaipaan tilannetta, jossa voisin napata kengät jalkaan ja juosta lähikauppaan. Tai tilannetta, kun haluaisin viedä nopeasti perheeni syömään ravintolaan eikä kaikkialle tarvitsisi oikein lähtemällä lähteä. Tai ajatusta, että voisin napata pikaisesti aamukahvin kulmakahvilasta töihin lähtiessä. Niin silti enemmän on hetkiä kun olen onnellinen siitä että lapseni koulumatka tulee olemaan aikanaan alle kilometrin, saan juoda aamukahvin tai illalla lasillisen viiniä omalla terassilla vaikka pyjamassa jos haluan. Onnellinen siitä, että meillä on oma tupa ja oma lupa, kotisatama johon palata jokaisen päivän jälkeen ja voida olla omassa rauhassa. Siitä minä varmasti nautin enemmän, kuin kuumasta Cafe Latesta kaupungin kiireisillä kaduilla korkokengät kopisten. Maalla on hyvä asua 🙂 .

 

-Jenni

Ps.. tekstin kuvat ovat Osta tilalta-päivän satoa retkeltä lasten kanssa. Kävitkö sinä tuona päivänä tutustumassa omiin lähialueittesi tiloihin?

4 Responses

  1. Juuri näin mekin olemme asian kokeneet yli 30 vuotta. Lasten oli hyvä kasvaa turvallisessa maaseutu Toivakassa, jossa oli kavereita ja tilaa touhuta. Nyt ovat lapset jo lentäneet pesästä ja meilläkin koittanee muutoksen ajat. Hyvää jatkoa teidän perheelle!

    1. Kiitos Helena kommentista 🙂 ! En ihmettele, että niin moni muukin on valinnut tämän hyväksi tavaksi olla ja elää; kyllähän oltavat lopulta ovat parhaasta päästä (vaikka välillä jotain purnattavaakin toki keksii). Ja aika aikansa kutakin, kun on elämässä oikea hetki tehdä muutoksia, niin toki niitä pitää tehdä. Mitä parhainta jatkoa myös teille 🙂 !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *