Olipa hyvä, että tavattiin

Laukkunainen

laukut1
Myönnän olevani laukkunainen, kassialma jos niin sanotaan. Tiedättekö, sitä ihmistyyppiä että jonkinmoinen laukku on oltava mukana aina vaikka siellä ei kantaisi kuin rahapussia, hanskoja ja puhelinta. Erilaiset laukut on kulkeneet mun olallani aina ja lasten myötä tuntuu, että niiden määrä ainakin jossain vaiheessa vaan kasvoi ja kasvoi. Lopulta päädyin yhdistämään oman laukkuni ja hoitolaukun, ihan siksi ettei kahden lapsen hätävaroja tarvinnut jokapaikassa käydessä kuskata vielä oman kassin lisäksi. Tiedätte varmaan; kaksi lasta ja kolme erilaista reppu-/laukkuviritystä ei ole se helpoin vaihtoehto.

Nykyään meilläkin lapset ovat jo sen verran isompia, että varsinaisille hoitokasseille kaupassa tai kylässä käydessä ei (onneksi) ole tarvetta. Tämän myötä olen opetellut itsekin aina sillöin tällöin lähteä liikkeelle ilman minkäänlaista kantamusta (mikä muuten on yllättävän vaikeaa ottaeen huomioon, että mun rahapussini on kooltaan lähes pienen käsilaukun kokoinen eikä puhelinkaan paljoa koossa jälkeen jää. Mutta silti, välillä on kiva lähteä ihan ilman mitään kantamuksia pistäytymään jossain.) Tuntuu jopa lähes jännittävältä: tässä sitä vaan mennään hurjana ilman mitään kassia, huomaatteko, ei mitään laukkua ole minulla hei!

Mä olen tässä lähes neljän vuoden aikana tullut huomaamaan, että myös mun tyttäreni on laukkunainen. Vaikka omasta mielestäni aika vähän on itse neidille käsilaukkuja shoppailtu niin tuntuisi niitä siltiolevan aikamoinen kasa. On muumia, käsintehtyä, värikästä ja väritöntä, lyhyellä hihnalla ja pitkällä hihnalla. Niin ja sitten pari reppuakin. Vielä näitä ei juurikaan tarvitse mukana kantaa, mutta kotona niistä saa oivia lorupusseja ja posteljoonin kasseja.

Nykyään itselläni työpäivinä olalla kulkee pääasiassa kamerareppu, johon mahtuu kaikki tarpeellinen. Ja itseasiassa koska repun lisäksi lisäkädet tarvitaan erilaisille välineille ja tavaroille, ei (onneksi) tilaa enää jää erilliselle henkilökohtaiselle käsiveskalle. Kaikki tarpeellinen ja ”pakollinen” tulee pakattua siis kamerareppuun. Todella hyvä juttu ainakin itselleni, sillä näin kaikki ylimääräinen tulee väkisinkin karsittua pois.

laukku2.2
Toisinaan myös kamerarepusta löytyy ekstraa. Viimeisimmän lasten kuvausreissun jälkeen näytti tältä.

Onko täällä muita laukkuihmisiä? Löytyykö hyviä laukkuvinkkejä? Itse valitsen laukun lähinnä käytännöllisyyden ja materiaalien (kestävyyden) perusteella. Olematta sen kummemmin merkkiriippuvainen, kerta toisensa jälkeen kuitenkin Marimekon laukut tuntuvat löytävän luokseni. Mä olen saanut ensimmäisen Marimekon olkalaukkuni yläasteelle mennessäni ja tuo laukku kesti jokapäiväistä käyttöäni yli viisi vuotta ennenkuin yksinkertaisesti kului loppuun. Edelleenkin vakiokalustooni kuuluu useita Marimekon perinteisiä ja uskollisia ystäviä, jotka käyvät tilanteeseen kuin tilanteeseen eivätkä petä koskaan.

Jos et käytä laukkua, niin kerro mihin ihmeeseen jemmaat kaikki tavarat? Entäpä te laukuttomat miehet, mihin ihmeeseen te työnnätte ne kaikki tavarat piiloon mihin laukkunainen “tarvitsee” kokonaisen laukun?

 

-Jenni

4 Responses

  1. No nuo laukuttomat miehet työntävät kaikki tavaransa sinne laukullisen naisen laukkuun 🙂

    1. Tuo on muuten totta, tajusin vasta nyt kun sanoit :D! “Minkä laukun sää otat tänään?” kuuluu meilläkin yleensä kysymys ja varmasti vähiten siksi, että miestä oikeasti kiinnostaisi mun laukkuni tyyli, väri tai materiaali 😀

  2. Mulla lasten myötä laukkujen koko kasvoi. Jossakin vaiheessa tuntui jo, että oli jumalaton säkki olalla. Nyt tytöt on jo isoja ja ei tarvitse kantaa puolta omaisuutta ja varavaatteita koko perheelle mukana. Siltikään en tahdo osata ostaa vain pientä ja sievää laukkua.

    Käyhän katsomassa mun blogista haaste minkä heitin sinullekin 🙂

    1. Ehdottomasti helpottaa ja ainakin nopeuttaa käymistä ja liikkumista kun tavaraa ei tarvitse olla yhtä paljon kuin lasten ollessa pienempiä! Mutta itsekin huomaan edelleen helposti valitsevani laukuista vähän isomman “kaiken varalta” kuin jonkun pienen ja soman, lähes huomaamattoman veskan. Ehkä aika vielä siihenkin opettaa ;).

      Ja kiitos Liisa, täytyypä alkaa keksimään kasa vastauksia hyviin kysymyksiin :)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *