Olipa hyvä, että tavattiin

Laihan läskin treenipäiväkirja: kuinka kuntoilla, kun ei ole aikaa?

Parin viikon huomaamattoman kirjoitustauon jälkeen onkin hyvä puhua ajasta, tai pikemminkin sen puutteesta. Nykyihmisellähän ei ole aikaa mihinkään. Ei perusduunarilla, ei työnjohtajalla, eikä yrittäjällä. Sitä aina itsekin salaa huomaan toivovani päivääni ja viikkooni muutamia tunteja lisää. Todellisuudessahan ne lisätunnit eivät toisi lisää aikaa mihinkään, koska oman luonteeni tuntien ne “lisätunnitkin’” täyttäisin jollain ja yhtä väsynyt ja kiireinen sitä olisi silloinkin. Suomalaiset ovat suorittajakansaa, todellakin.

Arjessa kivoille jutuille on suht helppo keksiä aikaa, eikä niiden tuntien “riistämisestä” ainakaan jää kovin paha mieli. Entäpä sitten tämä kuntoilu, mistä siihen repii aikaa jos kiinnostus on kuin kilo kiviä? No, rehellisesti, jossainhan se kiinnostuskin kytee kun tähän hulluuteen on lähtenyt mukaan 😉 . Pakko siis ajatella niin, että kyllähän tämä oikeasti kiinnostaa ja sen itse jo sisäistää tarpeelliseksi, joten aikaa on raivattava. No, raaskiiko sen ajan sitten napata työtunneista vai kähveltääkö sen perheen kanssa vietetystä ajasta? Pakko sanoa, että omaan työnarkomaanin luonteeseeni molemmat vaihtoehdot tuntuvat yhtä pahalta. En kuitenkaan näe, että kuntoilun pitäisi olla mitään salilla hampaat irvessä pumppaamista ja siksi jo alun alkaen pyysin pt:ltäni Ninalta, että hän tekisi minun kunto-ohjelmani niin, että sitä pystyisin tarpeen tullen toteuttamaan myös kotona ja mikä ettei vaikka lasten kanssa pihalla. Näin aikaa jää kaikelle, eikä tekeminenkään tunnu joka kerta siltä, että se olisi joltain muulta elämän osa-alueelta pois.

 

“äiti, mitä sä teet?”

“äiti, onko tuo asento hyvä?”

“äiti katoppa kun minäkin teen”

“äiti tää kahvakuula ei ole kyllä yhtään painava, katoppa kun minäkin jaksan”.

 

Kaksi ensimmäistä viikkoa elämäntaparempastani olen pyhittänyt ruoalle. Työviikot ovat olleet niin hektisiä, että jo tuo uusien ruokatottumuksien omaksuminen on ollut haasteellista. Mutta pakko sanoa, että palkistevaa; olo on huomattavasti virkeämpi ja syömisen (ahmimisen 😀 ) jälkeinen turvotus on kadonnut, kun osaa syödä järkevämmin. Tottakai muutamia repsahduksiakin on tullut, olen kuitenkin ollut positiivisesti yllättynyt omasta mielenlujuudestani, eikä herkuttelu ole päässyt ihan liiallisiin mittoihin.Kuntoiluohjelman aloitukselle viimein löysin ajan eilen. Tutustuin perinpohjaisesti Ninan laittamaan kokonaisuuteen ja kävin koko setin läpi. 3- ja 4-vuotiaat vierelläni jumpaten koitin keskittyä tekemiseen silloinkin kun vastasin lukuisiin kysymyksiin: “äiti, mitä sä teet?” “äiti, onko tuo asento hyvä?” “äiti katoppa kun minäkin teen” “äiti tää kahvakuula ei ole kyllä yhtään painava, katoppa kun minäkin jaksan”. Lasten kanssa tekeminen ei itselle ole siis ehkä sitä rentouttavinta puuhaa, mutta toisaalta alkuinnostus tuntui kestävn pienen hetken ja kohta pienet neuvojat olivat jo juoksemassa keinulla  ja itse sai keskittyä siihen, että toteuttaa liikkeet oikein.

Ajansäästövinkkeinä itselleni olen myös jo suunnitellut, että määrätyt treenit voi tehdä kun lapset ovat nukkumassa tai joskus napata päivän, jolloin itse voisi livahtaa töistä kotiin aiemmin. Aamullakin treeni voisi onnistua, mutta olen niin epäaamuihminen, että sen toteutumista epäilen jo ennalta. Toinen lapsista on myös jo sen verran iso, että neidin kanssa pienet pyörä/juoksulenkit jo onnistuisivat hyvin. Tänään tähtäimessä on pyöräily tai treeni kotona!

Miten te olette napanneet parhaiten aikaa treenaamiselle perhearjessa? Onko liikkuminen osa perheenne yhteistä aikaa, vai tarvitsetko omalle treenillesi oman ajan?

 

-Jenni

Instagram // Facebook  //  Kotisivut

Ps.. Tällä viikolla myöhemmin luvassa juttua valokuvauspuolelta. Kesähäiden innoittamana olen kasannut kokoon vinkkejä juhlavieraalle 🙂 !

2 Responses

  1. Hienoa kuulla, että uusi ruokavalio on tuonut hyviä tuloksia! Kyllähän se vie aikaa tottua, mutta hiljaa hyvää tulee! 🙂
    Ja itse en usko tuohon että aika olisi ongelma. Joskus 6 minuutin pikatreeni on jopa tehokkaampi kuin 45min salijumppa. Kyse on vain kompromisseista ja siitä, miten sitä omaa aikaa haluaa käyttää. Minusta itsestä huolehtiminen ja sen kautta liikkuminen ja syöminen on sitä, että joskus ollaan itsekkäitä ja mennään sinne lenkille, vaikka sen ajan voisi käyttää perheen tai ystävien kanssa. Aika on rajallista, mutta aina kaikkeen löytyy aikaa, jos vain sitä järjestää! 🙂

    1. Kiitti Jenna kommentista 🙂 !
      Kyllä, nimenomaan siitä miten aikaa haluaa käyttää; mikä on tärkeysjärjestyksessä milläkin kohtaa. Mulla se kuntoilu ei ole korkeimmalla, enkä osaisi kuvitella suunittelevani viikkoa liikkumisen mukaan esimerkiksi sosiaalisen elämän sijaan, tiedän moniakin jotka näin tekevät. Koen kuitenkin, että tässä ajan kanssa pyrin ja pääsenkin nostamaan liikkumista vähän aiempaa korkeammalle listallani, silloin kun se tulee itsestään niin uskon, että homma tietyllä tapaa helpottuu. Tarpeeksi monta pyörälenkkiä kun heittää ja siitä jää jälkeen se hyvä “jaksoinpas”-fiilis, niin siihen jää koukkuun. Sitä siis tavoitellessa, hitaasti mutta varmasti 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *