Olipa hyvä, että tavattiin

Laihan läskin treenipäiväkirja: elämäntaparemontti alkakoon

 

Kuten jo aiemmassa blogitekstissäni kerroin, olen aloittanut 8 viikon elämäntaparemontin. Sellaiseksi tätä settiä kutsun, sillä aika vahvasti sitä se minulle myös on. Rempalla olisi tarkoitus saada sekä oma päivittäinen jaksaminen, että hyvinvointi hiukan tämänhetkistä paremmaksi, olemattomat lihakset oleviksi sekä niskat ja hartiat jumittamattomiksi. Kuulostaa ihanalta, koitan pitää ajatukset palkinnossa sillä edessä oleva työmaa on kova.

Olen saanut personal traineriltani Nina Saloselta  viimein eilen sähköpostiin kauan kaipaamani harjoitusohjelmat luettavaksi ja eilinen ilta menikin näihin tutustuessa. Instagramin puolella tästä olikin jo puhetta.. 😀 Mutta tosiaankin tämä minulle räätälöity 8 viikon kiinteytysohjelmapaketti sisältää:

  •  2-jakoisen saliohjelman ja kotitreeniohjelman
  • venyttelyohjelman
  • ravintosuunnitelman
  • yhteydenpidon ja tulosten seurannan koko 8 viikoksi pt:ni Nina Salosen kanssa

 

Eilen niin ruoka- kuin liikkumisohjelmia lukiessani sohvalla nauroin miehelleni, että ruokia läpilukiessani mietin missä loput? Sain myös jo valmiiksi henkisen stressin siitä, että koska en voi kalaa kotona tehdä, miten ihmeessä osaan joka päivä tehdä maustamattomasta kanasta jotain ruokaa? Enhän nimittäin ole mikään kovin häävi tai luova kokkikaan.. Mutta mitä enemmän sitä ohjeita ajatuksella luin, sitä paremmin ymmärsin että lopulta aika montaa suosikkiruokaani voin tehdä ilman, että tarvitsee perheelle tehdä toinen ruoka ja itselle toinen. Eikä pelkkää kanaa ole pakko syödä. Ja saanhan minä joskus herkutellakin 😉 .

 

Instagramissa jo hihkuin eilen, mitä sähköpostilaatikkoon oli tupsahtanut

Avataanpa vielä hiukan jo aiemmin teille raottamaani lähtökohtaa: minä en ole kuntoilija. En ole treenaaja, enkä laihduttaja, en vahtaa tai kyttää lihaksia enkä juurikaan osaa ihastella ylilihaksikkaita vartaloita, en myöskään tykkää rajoittaa syömistäni. Muutaman ystäväni hurahdettua enemmän ja vähemmän treenaamiseen olen lähinnä ihastellut päättäväisyyttä, en niinkään lihasten kasvua tai mielestäni köpöä ruokavaliota. Tottakai arvostan ihan valtavasti heidän tekemäänsä työtä ja itsekuria, minä henkilökohtaisesti kuitenkin rakastan ruokaa liikaa syödäkseni jatkuvasti vain hyvin ja olen laiska jaksaakseni piiskata itseäni upeaan kesäkuntoon. (Tähän jo joku huutaa että terveellinenkin ruoka voi olla hyvää. Varmasti voi, mutta jos saan valita ihanan raikkaan banskusmoothien kauramaidossa tai Classicin kermatoffeejäätelön niin painokkaalla ja rehellisellä otteella valitsen jälkimmäisen. Koska hei, onhan siinä kermaa. Ja toffeeta. Nam.)

Mutta. Kaiken valituksenkin jälkeen, uskon että myös paatunut sohvaperuna ja herkuttelija voi parantua. Jos haluan ryhtyä vähän paremmaksi ja terveellisemmäksi, niin kyllä siihen mahdollisuudet ovat olemassa, avain onneen lienee vain omissa hyppysissä. (Lähtökohtaisesti muuten myös vihaan kaikkea tsemppikuraa ja oman elämän valon löytämistä; kuusi tapaa parempaan minään jää varmasti Iltalehden sivuilla klikkaamatta. Myös tämä saattaa hiukan aiheuttaa haasteita kanssani toimimisessa, minua ei pelkillä tsemppiaforismeilla pelasteta.) Tärkein ja kaiken avain on mielestäni henkilö, joka kanssani toimii. Ninan kanssa olemme ainakin tähän asti löytäneet ongelmitta oikean yhteisen sävelen ja siitä on ollut järjettömästi apua. (En muuten teidä onko nolompaa huomata itse, kuinka monesti päivässä juo kaakaota ja syö vaaleaa leipää, vai vieläpä kirjallisesti paljastaa se toiselle.) Aika hyvin olen siis löytänyt (etänäkin) vierelleni tyypin, joka osaa auttaa ja kannustaa, mutta ei lässytä turhia vaan keskittyy minun vahvuuksiini ja minun heikkouksiini.

Kuvauspäivinä hyötyliikuntaa saa ihan huomaamattaankin. Mitä vaikeampi sijainti, sitä enemmän roudattavaa

Tänään lähden siis kilometrin mittaisen kauppalistan kanssa hakemaan uusia eväitä uuteen elämääni. Aamulla jo hain kaupasta pikatarpeet luonaaseen (koska kuten hyvin monena muunakin päivänä, en osanut ottaa kotoa mitään syötävää mukaan ja olisin aika herkästi taipunut lähikahvilan ah-niin-herkulliseen kinkkupaniniin. Apua, valuuko kuola sinne teidän näppiksille asti..). Voitte kysyä viimeistään huomenna onko nälkä (voin sanoa, että on jo nyt, voi hyvä tavaton).

Sitten kaikille blogiani lukeville vielä huomiona: blogistani ei ole suinkaan tulossa mikään jumppablogi. Yhä edelleen liikutaan myös yrittäjän työmaailmassakin, koen kuitenkin että tämä juttusarja saattaa tuoda lisäintoa tekemiseen myös sellaisille, jotka eivät mistään treeniblogeista normaalisti ole kiinnostuneita. Koska eihän tämä (huonostikaan) sellainen ole, tai sellaiseksi muutu. Mutta pakko sanoa jo nyt kiitos kaikille tutuille sekä tuntemattomillekin, jotka olette kannustaneet tähän hommaan vaikka mitään en ole vielä saanut aikaan. On selvästi olemassa siis ihmisryhmä, joka on jo oivaltanut että olotila voi olla hyvä, vaikka vähän söisikin terveellisemmin ja joskus jopa vierailisi salilla. Tästä päätellen kyseessä ei ole mikään salaliitto, vaan ihan oikeasti vähän parempi elämä. Sitä kohti täältäkin lyllerretään, hitaasti mutta aika päättäväisesti 🙂 !

 

-Jenni

7 Responses

  1. Mahtava juttu! Jään seurailemaan, miten matkasi sujuu 🙂
    Tiedän miltä elämäntapamuutos tuntuu ja se ei tule olemaan helppoa. Olet kuitenkin tehnyt lujan päätöksen ja muista aina luovuttamisen ja myös onnistumisen hetkellä, miksi sitä teet ja miksi sen aloitit.
    Et halunnut tsemppejä, joten niitä ei sitten tule, vaikka kovasti ne sinulle haluaisin sanoa! Sanon sitten vain paljon onnea matkaan, avain onneen on käsissäsi. 😉

    1. Kiitos Jenna 🙂 ! Tsempit on ihan ok, pelkillä aforismeilla ja voimalauseilla tämä homma ei kuitenkaan hoidu 😀 . Toi on muuten hyvä neuvo, tosi paljon olen juuri tuota koittanut miettiä; sitä miksi tätä itse olen lähtenyt eteenpäin viemään ja miksi aion onnistua. Pienikin suunnanmuutos parempaan varmasti auttaa, kaikki sen päälle on plussaa 🙂

      1. Mulle taas aina vaikeita on ollut aloittaminen. Sitten, kun olen päässyt vauhtiin, niin homma on helpottanut. Täältä löytyy viertaistukea, jos tarvetta. 🙂
        T. Anksu (joka ei jaksa kirjautua)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *