Olipa hyvä, että tavattiin

Kyläkoulun 80-vuotisjuhlat

“Toivakan Kankaisten kyläkoulun
80-vuotisjuhlat
ovat syyskuun 11 p. kello 12,05 j.pp.
Entisiä oppilaita, opettajia, kyläläisiä
ja yhteistyökumppaneita kehotetaan
saapumaan paikalle runsain joukoin.
Ohjelma on vaihteleva ja hupaisa
mm. Vesa Purokuru yksipyöräisineen.
Kahvitarjoilu.”

Näin meitä kyläläisiä taannoin kutsuttiin oman kyläkoulumme 80-vuotisjuhlaan. Kutsu tuli suoraan postilaatikkoon kyläseuran jakamalla paperisella kutsulla (ihan niinkuin kaikki muutkin koulun ja kyläseuran tiedotteet. Ne jaetaan itse, omalla vapaa-ajalla, omilla autoilla ja polkupyörillä, jokaiseen taloon ja torppaan, niihin perimmäisiinkin taloihin joiden olemassaoloa ohikulkija ei edes osaa arvata. Talkootyöllä, sillä on paljon saatu aikaan tällä kylällä ja saadaan yhä edelleen).

jdi_5445_kankaistenkoulu_ jdi_5450_kankaistenkoulu_ jdi_5508_kankaistenkoulu_

Itse en ole kotoisin tältä kylältä, läheltä kuitenkin. Myös minä olen päässyt käymään kyläkoulun ja kun oma lapsuuden kouluni lakkautettiin vuonna 2009, olo oli vähintäänkin petetty. Ehkä tämänkin takia tarve pitää nyt entistä enemmän kiinni tästä oman kylän koulusta on suuri. Itse kuitenkin (monen muun vanhemman ja perheen tavoin) koen, että pieni koulu on sekä paras paikka lapselle kasvaa, että kylän hengissä pysymisen kannalta äärettömän tärkeä asia. Minulle kyläkoulu merkitsee ennenkaikkea turvallisuutta. Minulla on turvallinen olo kun tiedän tuntevani jokaisen lastani opettavan aikuisen, tuntevani lapsille ruokaa laittavan rouvan (kyllä, meidän koulullamme on vielä oma keittäjä) , tuntevani suurimman osan muiden lasten vanhemmista ja tuntevani opetustavat, joita koulussa käytetään.

jdi_5514_kankaistenkoulu_

jdi_5589_kankaistenkoulu_jdi_5649_kankaistenkoulu_

Pienissä kouluissa nähdään usein vain niiden aiheuttamat lisämenot mutta ei niiden vahvuuksia eikä mahdollisuuksia. Arvoperusteita ei näy talouslaskelmissa yleensä lainkaan.

Kyläkoulu toimii kokoontumispaikkana kylän tai lähikylien asukkaille. Se voi lisätä sivistyspalveluja tarjoamalla paikan tapaamisille, harrastuksille, juhlille ja kokouksille. Kyläkoulu ylläpitää ja vahvistaa kylän identiteettiä ja kylässä toimivat yritykset, harrastuspiirit ja järjestöt toimivat vuorovaikutuksessa koulun kanssa. Kyläkouluverkko on tärkeä osa elävää maaseutua.

Kyläkoulujen lakkauttamiseen liittyvässä päätöksenteossa unohdetaan usein se itsestäänselvyys, että suurin merkitys koululla on kylän lapsille. Pieni koulu on monin tavoin ihanteellinen ja turvallinen oppimis- ja kasvuympäristö. Pieni koulu integroi vanhemmat vahvemmin koulun arkielämään kuin suuri koulu, jolloin koulun ja kodin yhteistyö saa hyvän pohjan. (Peltonen 2002, 51–60.)

Lähde

jdi_5861_kankaistenkoulu

Minulla on yhä edelleen olemassa suuri määrä erilaisia ihmissuhteita omilta kyläkouluvuosiltani. On hauska ajatella, että joka kerta näitä ihmisiä kohdatessani voimme molemmat jossain ajatustemme pohjalla ajatella, että meillä on se yksi yhteinen tekijä, josta välttämättä kukaan muu ei tiedä. Olipa se kohtaaminen sitten vanhan opettajan kanssa ruokakaupassa kerran puoleen vuoteen , parhaan ystävän kanssa kahvihetkellä kerta kuussa tai lapsuudenystävän kanssa kaupungilla kerran viiteen vuoteen. Näiden kaikkien kanssa tiedetään miten vanhan pyöräkatoksen päälle pääsi parhaiten kiipeämään, mikä oli röntössä paras piilopaikka ja kuka kertoi yökoulussa parhaat kauhutarinat.

jdi_5866_kankaistenkoulu

jdi_5875_kankaistenkoulu-1

Vielä niihin 80-vuotisjuhliin. Juhla oli perinteiseen tapaan suunniteltu ja toteutettu huolella: paikat oli somistettu ulkoa sisään asti, luokkahuoneisiin oli koottu penkkirivit ja jokaiselle penkille oli asetettu käsin koottu ohjelma juhlan kulusta. Juhlassa kuunneltiin vanhoja kertomuksia, tämänhetkisten oppilaiden esityksiä ja juhlapuheita. Lopuksi vapaata seurustelua tottakai maittavien kakkukahvien kera.

Yksi parhaista kohtaamisista juhlassa oli oman ala-asteen opettajani (joka siirtyi opettajaksi tänne Kankaisille 2009 edellisen koulun lakkautuksen myötä) kanssa kahvijonossa. Kolmekymmentäkahdeksan vuotta opettajana, näistä suurin osa meidän pienissä kyläkouluissamme ja nyt ensimmäistä kesää eläkkeellä. Muisti vielä minut, vaikka sanoi että tunnistaminen meinasi olla haasteellista. Halusi tietää mitä setäni kissalle kuuluu. Pyysi lähettämään terveisiä, sekä sedälle että kissalle. Lupasin välittää tiedon eteenpäin.

-Jenni

2 Responses

    1. Kiitos Liisa <3 . Meillä koulutien alkamiseen on vielä pari vuotta, mutta varmaan siksi sitäkin suuremmalta asia nyt tuntuu. Pidetään peukkuja, että lapset saavat kyläkoulujaan käydä jatkossakin 🙂 !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *