Olipa hyvä, että tavattiin

Kun lapsi sairastaa (Ai teilläkin?)

vesivärit

Ei täällä varmaan ketään ole, jolla olisi lapset olleet viimeaikoina kipeänä? Tai ketään joka tietäisi jonkun, jolla on ollut? Niinpä, hyvin tuntuisi olevan liikkeellä tautia jos toistakin, arpapeliä lienee kelle mikäkin tauti osuu. Meillä pieni mies oli viikon pois hoidosta sairastelun johdosta, tänään tehtiin vaihto kun Valtteri pääsi terveenä hoitoon ja Venla puolestaan jäi eilisen kuumeen johdosta kotiin.

Tämänkertainen sairastelubuumi on ollut ensimmäinen kerta oman yrittäjä-tittelini aikaan, kun lapset ovat poissa hoidosta ja kipeän hoivaajaa pitää miettiä. Viimeaikoina onkin tullut mietittyä aiempaa enemmän, miten (niin omien kuin lastenkin) sairaspäivien tilanne on meidän perheessämme muuttunut nyt kun oma tittelini on vaihtunut palkkatyöläisestä yrittäjäksi.

Ollessani vielä palkkatyössä tehtävänjako oli aina aika vakio: lasten neuvolakäynnit, hammaslääkärit ja sairaspoissaolot hoidin minä. Isoin syy tähän lienee se, että mieheni työpäivät alkavat niin aikaisin, että lasten hoitoon viennistä lähes poikkeuksetta olen vastannut minä. Ja näin minä olin myös aamulla ainoana aikuisena arvioimassa tilannetta jos tauti pienet ihmiset yllätti. Palkkatyössä ollessa sairastelu (niin oma, kuin lastenkin) oli kovin erilaista ihan rehellisesti siitäkin syystä, että jonkinlaisen korvauksen myös sairaspäiviltä sai rahana. Toki sairaspäivärahaa yrittäjäkin saa omasta sairastelustaan, mutta esimerkiksi minun tilanteessani omavastuuaika on sairastumispäivä ja sitä seuraavat 3 arkipäivää. Toisinsanoen aika pitkälle saa siis yskiä ja niistää omaan piikkiin.

palapeli

Tällä lasten sairauskerralla olen ollut siinä mielessä onnekkaassa asemassa työnteon näkökulmasta, että mieheni on parhaillaan helmikuun ajan kotona hoitamassa loppuun kesken olevia opintojaan ja näin myös kotona. Niinpä olen tämän kuluneen viikon pystynyt tekemään itse töitä päivisin lähes normaalisti, kun mieheni on voinut suurimman osan ajasta olla sairastavan lapsen kanssa kotona. (Vaikka totuuden nimissä: näin kotona työskennellessä sitä itsekään ei pysty töitä ihan 100% panoksella tekemään vaikka “töissä” olisikin kun tilanne on tämä. Mutta kuvaukset ja muut liikkuvat keikat olen pystynyt hoitamaan normaaliin tapaan ilman muutoksia.) Tämän päivän hoitovastuussa sitten vaihteen vuoksi olen ollut minä. Tänään on siis koottu useampi palapeli, leikitty Barbieilla ja maalattu vesiväreillä. Uskomaton määrä energiaa näissä pienissä ihmisissä, vaikka päällä olisi mikä tauti! Toisaalta taas niin lepo- kuin uniaikojenkin tärkeys korostuu aika vahvasti. Onneksi Venlan kohdalla näyttäisi vieläpä siltä (koputan nyt puuta), että ilmestynyt tauti käsittelisi hiukan hellemmin.

hellokitty-värityskuva

Tässä sairasaallon aikana on tottakai tullut mietittyä myös jatkoa: mitä tehdä kun töiden tekijäksi ei ole varamiestä tai paikkaajaa ja oma paikka olisi lapsen kanssa kotona tai itsellä on jalka paketissa? Vaikka jokaisen työtehtäväni toteutankin aina Force majeure-periaattella niin toki totuus on, että oma ja lasten terveys menevät aina ensisijalla. Yritykseni vuosien saatossa olen kaksi kertaa joutunut siirtämään kuvausta siksi, että joko olen itse tai toinen lapsista on ollut sairaana, eikä pikaista hoitoapua ole ollut tarjolla. Onneksi myös asiakkaani ovat ymmärtäväisiä ja tietävät, että minäkin olen vain ihminen. Ensisijaisesti sairastapauksissa siis pyritään sopimaan uusi kuvaus/tapaamispäivä työstä riippuen. Tämä koskee tietysti myös asiakkaitani, sillä aina on mahdollista että joku kuvattavistani on sairaana. Tällöinkin sovittu aika pyritään siirtämään sopivampaan ajankohtaan vapaiden aikojen puitteissa. Kuvauksiin, joiden ajankohtaa ei voi siirtää (kuten häät, rippijuhlat, muu tietylle päivälle osuva juhla tai tapahtuma) pyritään ensisijaisesti paikkaamaan varakuvaajalla, jos tilanne sitä oikeasti vaati. Onnekseni (koputan tälläkin kertaa puuta) tällaiseen vaihtoehtoon ei ole vielä koskaan jouduttu turvautumaan, vaan aina päiväsidonnaisiin töihin kuten hääkuvauksiin olen päässyt mukaan ilman huolta ja stressiä.

Kuka teillä vastaa lastenhoidosta kun tauti jyllää? Onko teillä olemassa järjestelyjä lasten ja/tai oman sairastelun varalle vai mennäänkö teillä go with the flow-asenteella? Uskaltaisin väittää, että näitä juttuja joudutaan joskus pohtimaan muissakin perheissä :).

 

-Jenni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *