Olipa hyvä, että tavattiin

Isomummolassa

Mukavaa lauantaita! Olen toisen blogin puolelle kirjoittanut parisen vuotta sitten jutun Mummolassa. Kyseisessä kirjoituksessa keskityin jonkun verran oman lapsuudenkotini aarteisiin ja vanhempieni tekemiin löytöihin ajan saatossa. Mukaan kuitenkin mahtui myös muutama ajatus ja muisto tavaroista, jotka minulle itselleni ovat tärkeitä tai muistoissa ihan vain siksi, että ne ovat olleet olemassa kodissa siitä asti (ja jotkut jopa sitä ennen) kuin olen itse ollut maailmassa ja mihin oma muistini kantaa. Tällaisia asioita ja esineitä löytyy valtava määrä myös omasta mummolastani joka on siis omien lasteni isomummola (yksi niistä kaikista).

lauantai-jenoradesign lauantai-jenoradesign2lauantai-jenoradesign4

Omien isovanhempieni luona kyläillessä onkin nykyään hauska vertailla ja miettiä, mitä kaikkia asioita vuosien takaa on säilynyt. On uskomatonta, miten iso määrä esimerkiksi lasten leluja on säilynyt sekä minun että pikkuveljeni jäljiltä vielä omienkin lasteni sekä enoni lasten leikkeihin. Tuntuu nimittäin, että kotona ainakaan omilla lapsilla ei meinaa kestää lelu eikä toinenkaan..

lauantai-jenoradesign5 lauantai-jenoradesign6

Muumi-lotto on ollut oma suosikkipelini pienenä, on hurjan hellyttävää nähdä omat lapset pelaamassa ja arpomassa nyt samaa peliä. Traktorin perässä kulkevan pupupelin muistan jo pikkuveljeni leikkikopasta.

lauantai-jenoradesign3 lauantai-jenoradesign7

Asia, jonka edelleenkin lapsuudestani muistan mummolasta on nyt lasten pelissäkin näkyvä pitkä käytävä (joka ehkä vuosien saatossa minun kasvettuani on hiukan “lyhentynyt” 😉 ) sekä luonnonvalo, jota on aina ollut paljon. Valot mummolassa ovat päällä vain iltaisin, päiväsaikaan jopa pilvisellä säällä kuten tänään, ikkunoista tulviva luonnonvalo riittää valaisemaan talon jokaisen huoneen.

Millaisia muistoja teillä on omista lapsuudenkodeistanne, mummoloista tai muista paikoista, joissa aikaa on vietetty paljon? Ovatko nurkat muuttuneet ja käytävät lyhentyneet, vai onko kaikki pysynyt samanlaisena?

Mukavaa lauantain jatkoa!

-Jenni

 

Ps.. Eiliseen “mysteeriin” vastaus (Kun (aito) rakkaus yllättää) löytyi kuin löytyikin tekstin lopusta kuvin. Tosiaankin hyvistä arvauksista huolimatta, uusi asukkaamme ei ole vauva eikä koirakaan vaan kotiutin tällä viikolla uuden kameran. Koiravauvan hankinta arvausten myötä kylläkin kieltämättä kovin jäi nyt mieleen kaihertamaan 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *