Yrittäjyyteni viisi vuotta

Kirjoitettu 18.9.2018

Avainsanat: , ,

Tämä teksti on ollut aikamoinen kirjoittaa. Onko tässä liikaa, onko tässä tarpeeksi? Voiko näin sanoa, uskaltaako tätä kertoa? Joku asia harmittaa, hävettää, nolottaa mutta joku ilostuttaa ja saa edelleen onnen tunteita aikaan. Olen ollut nyt yrittäjä viisi vuotta, aloittaen toimintani työttömänä äitiyslomalaisena sivutoimisesti siirtyen aikojen saatossa täyspäiväiseksi yrittäjäksi. Tällä hetkellä elän valokuvaamalla tehden sivussa graafista suunnittelua, asiakkaistani suurin osa on yksityishenkilöitä, mutta myös pieniä yrityksiä ja yhdistyksiä jopa vakioasiakkaisiini kuuluu. Tiedän, että moni tänäänkin minua seuraavista on seurannut minua ihan alusta saakka. Tiedän kuitenkin myös sen, että yhä useampi on tutustunut minuun vasta myöhemmin ja historiani ja alkulähtökohtani ovat teille ehkä kysymysmerkkejä. Joten ennen kuin kerron miten päädyttiin tähän, voisin ehkä kertoa siitä mistä tulin.

 Olen syntynyt helmikuussa kaksikymmentäseitsemän vuotta sitten. Peruskoulun jälkeen olen tehnyt kuvallisen ilmaisun perustutkinnon, olen siis kuva-artesaani ensimmäiseltä ammatiltani. Olin koulussa ihan hyvä, tekniikka on minulle ollut monesti se toissijainen kiinnostuksen kohde ja olen ollut enemmän tunteiden ja hetkien perässä kulkija. Olen todella ylpeä siitä, että olen kouluttautunut ajalla, jolloin pääsin vielä harjoittelemaan valokuvan tekoa alusta loppuun, olen siis kuvannut filmikameralla, kehittänyt itse filmini ja valmistanut pimiössä kuvani. Vaikka tätä taitoa en enää nykyään harjoitakaan, on ollut mukava oppia valmistamaan ja luomaan valokuva ihan alusta asti itse. Kouluaikaan rakastin filmityöskentelyä ja kuvasin jopa lopputyöni keskikoon Mamiyalla.

Tiesin jo opiskelijana valmistuvani “työttömäksi”, vaikka taiteen aloja arvostan ja rakastan kovasti, oli aika selkeää että palkkatyön löytäminen valokuvausalalta olisi haasteellista ja jopa mahdotonta. Koska työtä ammattikoulun jälkeen kuitenkin piti löytää, päädyin “väliaikaisesti” tekemään jotain muuta, työtä en ole koskaan pelännyt. Aloitin siivoojana, tein parhaimmillaan kolmea työtä samaan aikaan, kunnes ajan saatossa löysin itselleni mukavan paikan kioskimyyjänä. Kioskimyyjän työssä viihdyin useamman vuoden, kunnes lisäkouluttautuminen alkoi kiinnostaa. Lähdin suorittamaan Markkinointiviestinnän ammattitutkintoa, tämän ohella tein muutaman palkattoman harjoittelun mm. sisustusmyyjänä. Ensimmäinen lapsemme syntyi heinäkuussa 2012. Vuoden 2013 puolella sitten tapahtuikin rytinällä.


Ensimmäinen vuosi / 2013-2014

On 6.9.2013. Olen lähdössä lomalle perheeni kanssa ja olen juuri jättänyt paperit toiminimen perustamiselle. Papereissa lukee Jenora Design. Olen nyt virallisesti yrittäjä. Vuosia mielessä seikkaillut yrittäjyys on nyt viimein todellista ja huomaamattani tulen yhdeksi yrittäjäpalaseksi yrittäjäperhettämme äitini, isäni ja pappani tavoin. Kaikki tuntuu hienolta, jännittävältä ja uudelta. Yrittäjyyteni alkaa väistämättä osittain sivutoimisena, sillä toinen lapsemme on syntymässä noin kolmen kuukauden kuluttua. Päätän kuitenkin aloittaa rytinällä ja avaan pienen pop up myymälän ja showroomin Lievestuoreen keskustaan. Myymälässä pääsen esittelemään kotikutsujen kautta myymiäni sisustustuotteita sekä kertomaan enemmän valokuvauksen ja graafisen suunnittelun palveluistani. Myymälässä on tarjolla myös erilaisia pienten käsityöläisten tuotteita.

 

 

 

 

Jussi Miettinen Laukaa-Konnevesi lehdestä tulee tekemään minusta jutun, jota edelleen hymyilyttää lukea ” Jenni Oranen heittäytyi yrittäjäksi kuukausi ennen toisen lapsensa syntymää. Yllättävät ratkaisut ovat nuoren naisen tavaramerkki, johon kotona on jo ehditty tottua.”

 

Yritystoimintani ohella avaan blogin, jota kautta avaan sekä perhearkea että pääsen esittelemään töitäni myös sähköisesti. Bloggaan aika aktiivisesti ja mietin parhaita tapoja saada itseäni ihmisten tietoon myös muilla tavoin. Vien mainoksia kauppojen seinille, neuvoloihin ja odotustiloihin. Pop up-myymäläni on avoinna marraskuun, jonka jälkeen jatkan vielä kuvauksia ja muuta työntekoa aina joulukuun puoliväliin saakka. 17 päivä joulukuuta toinen lapsemme syntyy. Pieni täsmällinen poika.


Toinen vuosi / 2014-2015

Tasapainottelen pehmeästi perhearjen, äitiyden ja yrittäjyyden välillä. Käyn tekemässä kuvauksia edelleen asiakkaiden kodeissa, iltaisin ja viikonloppuisin käyn myös pitämässä sisustuskutsuja aina mahdollisuuksien mukaan. Vaikka sivutoiminen yrittäjyys tuokin jotain tuloja perheen pussiin, alkaa kuitenkin turvallinen palkkatyö houkuttaa hiukan vakaamman talouden johdosta. Tiedän myös itse omalle jaksamiselle tarvitsevani myös aikuista seuraa, vaikka lapsiani valtavasti rakastankin 🙂 .

Vanhempainvapaan päättymisen kynnyksellä saan yhteydenoton eräästä paikasta josta olen yritysasiakaspalvelijan työtehtävää hakenut. Moniosaisen hakuprosessin jälkeen selviää, että minulle tarjotaan paikkaa uudessa alkavassa projektissa Jyväskylässä. Syyskuussa 2014 aloitan työt palkkatyöläisenä toisella alalla jatkaen samalla sivutoimista yrittäjyyttä.


Kolmas vuosi / 2015-2016

Kuva: Laura Kuisma

Tällä hetkellä tasapainottelen perhearjen, äitiyden, yrittäjyyden ja palkkatyön välillä. Rakastan työtäni yritysasiakaspalvelussa, omaan hienot työkaverit ja mukavan työyhteisön kaikkineen, ison talon edut ja ominaisuudet ovat tällaiselle pääasiassa pienillä yrittäjillä työllistyneelle myös uusi erikoisuus. Teen edelleen valokuvausta ja graafista suunnittelua sivutoimisesti päivätyön ohella, lähinnä viikonloppuisin ja iltaisin. Työkavereilleni nauran, että yrittäjyyttäni teen viikonloppuisin, iltaisin ja öisin ja todellisuudessahan se pitää hyvinkin paljon paikkansa. Kesä on aika hurjaa aikaa, kun päivästyön lisäksi teen monina viikonloppuina myös pitkiä hääkuvauksia, joten lepoaikaa ei juurikaan ole. Intohimolla ja rakkaudella tekemiseeni paahdan kuitenkin menemään.

Pidän kaikesta mitä teen mutta vähitellen alan uskoa, ettei aika riitä kaikkeen. Myös perhe tarvitsee aikaa eikä sitä tällä hetkellä jää ihan niin paljoa kuin toivoisin. Tiedän kuitenkin, että omalle luonteelleni työnteko ja/tai omat projektit ovat henkireikä. Palkkatyöni puolella alan tekemään hiukan lyhyempää työviikkoa toivoen sen auttavan asiaa. Osittain se auttaakin, mutta lopulta aika kuitenkin loppuu kesken aina jossain kohtaa. Syksyllä 2015 alan suunnitella muutosta. Haluan täydentää osaamistani Valokuvaajan ammattitutkinnolla ja lopulta vaihtoehdoksi sen toteuttamiseen ei ole kuin yrittäjän oppisopimus ja tämä vaatii täysipäiväisen yrittäjyyden. Alan selvitellä vaihtoehtoja, kuinka toimia ja saan selville, että siirtyessäni sivutoimisesta yrittäjyydestä päätoimiseen voisin saada TE-toimiston myöntämän Starttirahan avukseni ensimmäiselle puolelle vuodelle tai vuodelle. Kaikki kuulostaa näin kirjoitettuna helpolta ja yksinkertaiselta, mutta trust me, prosessi ja selvitystyö ei sitä ollut.

Käyn uusyrityskeskuksessa Jyväskylässä TE-toimiston pyynnöstä esittelemässä liiketoimintasuunnitelmani. Yritysneuvoja ei pidä liikeideastani koska valokuvausala on kovin kilpailtu. Hän suosittelee toimimaan laskutuspalvelun kautta ja jättämään ajatukset yrittäjyydestä kokonaan sivuun. Tuntuu että tuhat unelmaa ja itselle tärkeä asia hakataan pesäpallomailalla kasaan siinä hetkessä. Itkettää. Aika paljon ja aika pitkään. Tapaamisen jälkeen toimitan vielä kasan markkinointi- ja budjetointisuunnitelmia ja jatkan perustelua sille, että itse uskon itseeni, osaamiseeni ja ideaani. Viimeistään sillä hetkellä päätän, että siirryn kokopäiväiseksi yrittäjäksi, vaikka lausunto yrityskeskuksesta suunnitelmilleni olisi mikä. Aion siis pärjätä ilman starttirahaa, vaikka ihan vielä selkeää ei ehkä olekaan että miten. Alan tehdä suunnitelmaa.

 

Maanantaina 21.12.2015 saan yllättävän sähköpostin TE-toimiston virkailijaltani:
Hei Jenni,
starttirahasta on nyt tehty myönteinen päätös 1.1.2016 alkaen.

Hyvää joulua.

Itkettää taas. Onneksi välillä ilosta. Irtisanoudun päivätyöstäni. Viimeisenä päivänä töissä en itke. Paitsi sitten lähtiessä ovella, parkkihalliin asti.


Neljäs vuosi 2016-2017

1.1.2016 alkaen olen täyspäiväinen yrittäjä. Ei ole enää tukea ja turvaa palkkatyöstä, on vain jännittävä tuntematon yrittäjyys. Teen töitä kotoani käsin, josta olen jakanut vierashuoneen käyttööni työhuoneeksi. Toimin edelleen tehden kuvauksia asiakkaiden kodeissa ja ulkoympäristöissä, kuvankäsittelyt ja graafisen suunnittelun työt teen kotonani. Aloitan myös blogin kirjoittamisen uudella Keskisuomalaisen alustalla, jota Stooriksi kutsutaan. Keväällä 2016 aloitan myös Valokuvaajan ammattitutkinnon opintoni toisella paikkakunnalla. On tuttuja asioita ja uusia asioita, uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiinkin tottuminen vie aikansa. Lähipäiviä koulussani on noin 3kk välein 3 päivää kerralla, näinä aikoina käydään sekä lähiopinnot että näytöt, joiden mukaan myös valmistuminen aikanaan tapahtuu.

Rimpuilen hyvällä tahdilla eteenpäin kokoajan yrittäjyydestä uutta oppien. Saan joka kuukausi pienen Starttirahan, joka auttaa hiukan taloudellisesti mutta päätulo on pystyttävä tekemään itse. Pyrin jatkuvasti hankkimaan uusia asiakkaita, olemaan esillä ja keksimään erilaisia tempauksia, joilla saada myös huomiota. Työmäärä ei todellakaan räjähdä käsiin kerralla, mutta pientä kasvua on jatkuvasti nähtävissä, teen parhaani ja pyrin kovasti kokoajan kasvattamaan toimintaani.

 Kesäkuussa käyn taas Uusyrityskeskuksessa selvittämässä toista puolen vuoden jatkoa Starttirahalle. En pidä jatkoa välttämättömänä, mutta koska siihen mahdollisuus on niin koen järkeväksi kokeilla. Lähden taas pois itkien. Virkailijan mielestä työpanokseni ei ole ollut tarpeeksi suuri ja hänestä en pysty kasvamaan niin isoksi että voisin työllä itseni elättää. Hänestä asiakkaita ei alueellamme ole tarpeeksi ja alani on edelleen kuoleva. Harmittaa, etten saa mitään järkevää suustani ulos tuolla hetkellä. Itkun jälkeen sisuunnun taas, keskustelun jälkeisessä sähköpostissa kirjaan virkailijalleni mm. näin:
” Minä en usko, että alani olisi kuoleva tai että kilpailu alallamme olisi ongelma. Kilpailua tottakai on, mutta niin jokaisella alalla. Minä itse luotan itseeni sekä ammattitaitooni niin paljon, että en koe kilpailua syyksi siirtyä takaisin sivutoimiseksi tai “harrastelijaksi”. Minä koen kilpailun entistä parempana porkkanana siihen, että pystyn ottamaan itsestäni kaiken irti ja tarjoamaan parasta palvelua ja työnjälkeä asiakkailleni. …..Minä nimittäin vakaasti uskon, että alueellamme on oiva markkinarako palvelulleni ja minä todellakin olen juuri oikea ihminen tämän raon täyttämään.”

Odotuksen jälkeen saan lausunnon, jolla Starttirahan jatkoa puolletaan. Luen sen pari kertaa, sillä en usko ymmärtäneeni oikein.

Kevään aikana olen hankkinut itselleni pienen studiotilan Lievestuoreelta, jossa käyn silloin tällöin tekemässä mm. passikuvauksia. Huomaan, että studiokuville olisi ehkä enemmänkin kysyntää. Kesällä 2016 päätän siirtää koko työskentelytilani sinne. Kotitoimisto saa siis jäädä ja jotta voisin palvella paremmin jokaista yllättävää ja kiireistäkin asiakasta, toimin tästä eteenpäin Liepeentie 7b:n alakerrassa. Huomaan tämän muutoksen olevan hyvä, ihmiset alkavat löytää minua enemmän ja saan paljon myös paikallisia yrityksiä asiakkaikseni mm. lehtimainosten merkeissä. Syksyllä 2016 alan verkostoitua entistä enemmän paikallisten yrittäjien kanssa ja aloitamme mm. Parturi-Kampaamo Saijan kanssa tekemään yhteisiä projekteja enemmänkin. Marraskuussa 2016 keskeytän ammattitutkinnon opintoni, sillä haluan keskittää kaiken olemassa olevan aikani ja voimavarani omaan yritykseeni.


Viides vuosi / 2017-2018

Uuteen vuoteen olen valmis uudella innolla. Olen saanut kasvatettua asiakaskuntaani entisestään ja nyt pyrin kehittämään studiotilaani entistä toimivammaksi. Hankin uutta kalustoa ja pidän pienen teemapäivän niiden testaukseen. Olen helmikuussa mukana Jyväskylän häämessuilla omalla osastolla sekä messujärjestäjän toiveesta myös puhujana. Kiitos Soile sinulle mahdollisuudesta! Saan paljon uusia kontakteja ja uuden kokemuksen, apunani messuilla on yrittäjäkollega Lievestuoreelta, kiitos vielä Jenni että rakentelit ja roudasit kanssani uskomattoman määrän tavaraa paikalle ja pois 🙂 .

Kuva: Minna Rajala

Keväällä on hiljaista ja sen paljastan myös asiakkailleni, tarjoan hiljaisen huhtikuun tarjouksena kuvauksia hiukan edullisemmin ja koitan taas saada itseni näkyviin ja kuuluviin. Koitan käyttää kaiken ajan tehokkaasti kehittämällä markkinointiani, kirjoitan Stoorissa myös muutamia aika näkyväksi ajan saatossa tulevia blogitekstejä yrittäjyydestä. Elokussa 2017 jatkan taas VAT-opintojani uuden ryhmän kanssa, valmistuminen tulee olemaan ajankohtaista seuraavana keväänä..

Syksyllä 2017 on monenlaista tapahtumaa ja pieni kiire alkaa nostaa päätään, hyvällä tavalla. Asiakastöiden lisäksi olen mukana monenlaisessa yrittäjien kesken ideoidussa jutussa, niistä yksi isoimpia loppuvuodelle ideoitu kylän tyhjien näyteikkunoiden koristelu ja valaisu.

Kauppalaispihan ikkunoita omistajan kanssa mittaillessa näyteikkunaprojektia varten tulen kerrankin avanneeni suun oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kerron, että jos tälle upealle tilalle joskus kaipaatte vuokralaista, niin juttelen mielelläni asiasta. Omistaja tuumaa, että no kyllähän me siitä voimme jutella vaikka heti. Unelmieni liiketila on nyt siinä ja ihan oman käteni ulottuvilla. Remonttiinkin on vielä mahdollista vaikuttaa ja seinän väri vaihtaa. Tilaan pääsee muuttamaan jo joulukuussa. Taloudellisesti yritykseni ei mitenkään ole ehtinyt varautua tällaiseen hyppyyn, mutta en voi päästää tilaisuutta käsistäni. Niinpä neuvotteluiden päätteeksi muutamien viikkojen perästä paiskaamme kättä. Uusi vuokrasuhde on syntynyt ja olen valmistuvan liiketilan ylpeä vuokralainen.

Marras-joulukuussa onkin sitten vähän kaikenlaista. On yrittäjien ikkunaprojektia, oman tilan valmistelua, koulua ja kotonakin pitää välillä käydä. Kaikki kuitenkin saadaan valmiiksi ja vaikka valokuvaamon pika-avajaisissa ei tainnut olla kuin viisi vierasta, on vuosi 2017 paketissa aika hienosti. Vuoden päätteeksi olen väsynyt, mutta onnellinen.

Vuosi 2018

On ollut ajoittan kiireinen, hyvällä tavalla. Uusi liiketilani on selvästi auttanut asiakkaiden ja minun kohtaamisessa ja siitä olen hyvin iloinen. Työtä on ja kerta toisensa jälkeen saan ilolla vastata kysymykseen “No elättääkö tuolla muka itsensä?” vastauksella “Kyllä, ja vähän perhettäkin”. En usko, että yhdelläkään taiteen alalla yrityksen ja yrittäjän “pärjääminen” olisi itsestäänselvyys. Uskon, että oma aktiivisuus on tärkeää ja se myös palkitaan jossain kohtaa aktiivista ja määrätietoista etenemistä. Vaikka sanonkin, että en harrasta mitään niin uskoisin että tämä bloggaaminen on yksi harrastuksistani. Yrittäjyyden ohella olenkin siis luonut ja kehittänyt myös bloggaajakollegani Satun kanssa pientä kahden naisen Kollaasi-blogit blogiyhteisöämme.

Syyskuu 2018:

Olen saanut kasattua mukavan asiakaskunnan ja uusia asiakkaitakin piipahtelee silloin tällöin. Koen olevani onnekas, mutta yrittäjätuttavani myötä olen oppinut muistelemaan myös omaa työpanostani. Sen lisäksi siis että olen varmasti onnekas olen mitä luultavimmin tässä tilanteessa syystä. Olen tehnyt paljon töitä ja sitä jatkan jokainen päivä. Olen asettanut tavoitteita ja pyrkinyt parhaaseeni, nyt saan nähdä tuloksia. Olen varmasti vielä kaukana joistain virstan pylväistä, mutta mielestäni päässyt ihan hyvään vauhtiin. Nyt pitäisi vain pystyä pitämään vauhti päällä, kaikkeni teen 🙂 .

Koetan paljon avata yrittäjyyden hyviä ja huonojakin puolia mm kirjoittamalla, koetan avata ihmisille millaista yrittäjyys minusta on ja mitä kaikkea se pitää sisällään. Ja toisaalta pitää muistaa että yrittäjyys on aina myös henkilökohtainen kokemus; minun yrittäjyyteni voi olla täysin erilaista kuin jonkun toisen. Olen ylpeä, että saan olla yrittäjä ja että saan olla äiti. Ja vaikka yrittäjä-äitiys onkin toiminnassani ehkä alkuaikoja vähemmän näkyväistä enää tässä vaiheessa, on se kuitenkin suurin osa minua.

Kesälläkin pienet apulaiset piipahtelivat töissä mukana aina toisinaan.

Osa yrittäjistä on antanut minulle vuosien saatossa palautetta siitä kuinka ”asiakkaita ei kiinnosta että sinä maksat perheesi elämää heiltä saaduilla rahoilla” tai ”eihän kukaan halua maksaa sinulle työstäsi, jos kerrot että käyt sillä rahalla lastesi kanssa uimassa”. Minä olen eri mieltä. Minä haluan ympärilleni ne henkilöt, jotka kokevat tärkeäksi asiaksi ja osaavat arvostaa sitä, että minä pystyn omalla työlläni tuomaan perheellemme leipää pöytään. Ne asiakkaat, jotka saavat itselleen hyvän mielen siitä että osalla heidän maksamastaan korvauksesta tekemästäni työstä yritykseni lisäksi myös kotini pyörii, lapseni saavat ruokaa ja vaikkapa ne uudet kumpparitkin.

Olen jo ihan hyvä joissain asioissa, mutta tiedän että monia asioita on edelleen opeteltava. On myös asetettava tavoitteita ja pyrittävä jatkuvasti eteenpäin, paikalleni en halua ainakaan vielä pysähtyä. Paljon puhutaan siitä kuinka yksinyrittäjien tilanne on vaikea ja kuinka palvelut etenkin täältä meiltä pieniltä kyliltä katoavat. Ei ole asiakkaita tarpeeksi, ei kestä terveys tai usko. Minä väitän, että paljon on myös tekijästä kiinni. Minä en varmasti ole paras enkä edes hyvä kaikessa, mutta minä uskon ja minä yritän parhaani. Jossain vaiheessa kun katson taakseni haluan voida ajatella että kaikkeni tein, enkä että olisi pitänyt.

Kiitos, että olet siinä ja kiitos että luet tätä tekstiä. Jätä ihmeessä kommentti, sillä juuri nyt tuntuu kuin seisoisin alasti torilla, vähän arvioinnin alaisena siis mietin että kannattiko 😉 .

-Jenni

Olipa hyvä, että tavattiin!

Kommentit

12 kommenttia.

  1. Johanna sanoo:

    Jenni. Sä olet huikea. Arvostan.

    1. Jenni Oranen sanoo:

      No en kestä, kiitos ihanasta kommentista!

  2. Sanni sanoo:

    Hei Jenni, kyllä kannatti! 😊 Monta asiaa kirjoituksestasi allekirjoitan, vaikka en yrittäjä itse olekaan. Olet hurjan rohkea!

    1. Jenni Oranen sanoo:

      Kiitos Sanni kommentista! Mukava kuulla, että samaa henkeä ja samankaltaisia ajatuksia löytyy, se vie aina itseäkin eteenpäin. Kiitos 🙂 !

  3. Kaija sanoo:

    Ihan mahtava teksti ja tarina yrittäjyydestä – ja elämästä!
    Olen täysin vakuuttunut, että olet oikealla tiellä! Kiitos upeista hääkuvista ja siitä että kanssasi kaikki on sujunut jopa odotuksia paremmin. Terveisin tyytyväinen asiakas

    1. Jenni Oranen sanoo:

      Kiitos Kaija, olipa ilahduttava kommentti! Ja kyllä, tie tuntuu itsestänikin oikealta, on todella mahtavaa kuulla että se vaikuttaa siltä ulospäinkin. Näillä ajatuksilla on mahtava jatkaa kohti tulevia vuosia, kiitos 🙂 !

  4. Ronja Kovanen sanoo:

    Itku tuli kun luin tekstisi. Olet älyttömän rohkea ja sisukas, arvostan sinua todella! Olet ollut ajatuksissa siitä lähtien, kun näin pop up liikkeesi liepeellä. Mietin jo sillon, että rohkea olet ja että toivottavasti saat “homman pyörimään” ja asiakkaita. En osaa kuvitella, millaista on olla kolmen lapsen äiti ja yrittäjä. Olen itse yhdeltä ammatiltani media-assistentti, mutta minulla ei ole ollut rohkeutta yrittää, toisin kuin sulla. Toisaalta, toinen ammattini tuntuikin heti sopivammalta minulle. Hattua nostan sulle! ❤ kaikkea hyvää jatkoon!!!

    1. Jenni Oranen sanoo:

      Kiitos Ronja! Ihmislapsia on vain kaksi, yritys on sitten se kolmas 😀 . Mutta tosiaankin, totuushan on että kyllä tämän paletin pyörittäminen vaatii ihan valtavasti tukea myös perheeltä joten kotiin kulkee taas kiitos, että saan toteuttaa itseäni ja sitä toteuttamisen tarvetta ymmärretään. Uskon että rohkeus ja tietynlainen hulluus kulkevat käsi kädessä, hiukan on siis oltava päätönkin että uskaltaa ja monella ihmisellä järki ja itsesuojeluvaisto voittaa. Itselläni näemmä niitä on siunaantunut vähän vähemmän ja ensimmäisenä mainittuja ominaisuuksia sitten senkin edestä 😉 .

      Kiitos ihan valtavasti kommentistasi, on niin mukava kuulla että mukanani kulkee edelleen näin paljon ihmisiä, joilla ensikosketus tekemiseeni on jo siellä viiden vuoden takana! Kiitos <3

  5. Sirpa Bågman sanoo:

    Hienoa Jenni! Olet jaksanut hienosti taistella tuulimyllyjä vastaan. Siitä tässä yrittäjyydessä on kyse, kun rakastaa tätä työtä jaksaa sen puolesta taistella. Helppoa se ei ole, mutta todella antoisaa. Kun jaksaa itse olla aktiivinen niin sillä saa muutkin innostettua. Sulla on paljon hyviä ideoita toivottavasti päästään edelleen nauttimaan niistä. Stemppiä seuraaviinkin vuosiin!

    1. Jenni Oranen sanoo:

      Kiitos Sirpa! Kyllä, uskon että jokainen meistä yrittäjistä on joskus ollut tilanteessa, jossa omaa uskoa mitataan. Näin jälkeen päin ajatellessa ajattelen omastakin tilanteestani niin, että ihan hyvä että eteen on tullut vastoinkäymisiä ja ihmisiä, jotka eivät ole uskoneet. Siinä on oma usko ja intohimo tekemiseen mitattu!

      Ja mahtavaa on tehdä ja ideoida myös yritysten kesken tällaisessa yhteisössä, jossa uudet ajatukset otetaan innolla vastaan. Kiitos siis idearikkaudesta kuuluu myös teille muille yrittäjille, jotka jaksatte näihin visioihin mukaan lähteä. Kiitos, eiköhän paineta yhdessä taas seuraavatkin vuodet eteenpäin 🙂 !

  6. Siru sanoo:

    Ei mulla muuta kuin: <3 Oot ihana.

    1. Jenni Oranen sanoo:

      No en kestä, kiitos <3 !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

FacebookInstagramPinterest