Elämäni vaatteina

Kirjoitettu 25.4.2018

Avainsanat: ,

Ennen tätä tekstiä tutustuthan eiliseen kirjoitukseeni!

Siinä ne ovat. Kaksi uskoakseni vanhinta ja käytetyintä vaatettani; ennen esikoisen syntymää Pariisin Hard Rock Cafesta ostetut collarit sekä ylä(vai ellei jopa ala-)asteella jouluna saamani välikerraston paita, joka on kulkenut matkassa niin laskettelureissut kuin perheen kanssa ulkoilut ja muut eräjormailut. Kovin salonkikelpoisia eivät ole enää kummatkaan, mutta ajavat asiansa. Molemmilla on myös tunnearvoa pienen kylän verran, joten niiden poistuminen vaatekaapistani on mahdollista vain, kun ovat kuluneet pölyksi saakka.

Näiltä rekeiltä löydät arkisimmat sekä muistorikkaimmat vaatteeni. Oikealla puolen ovat kovakäyttöisimmät työvaatteeni, joissa on joukossa sekä uutena ostettua, että second handia. Vasemmalla yksin orvon näköisenä roikkuu ehkä elämäni tärkein takki, joka mekkonakin menee. Tätä vaatetta olen käyttänyt yhden kerran viisi vuotta sitten ja se päivä on ollut hääpäiväni. Mekkotakki on valmistettu ja räätälöity toiveeni mukaan paikallisessa ompelimossa äitini vanhasta vanhojentanssimekosta, jonka äidille on aikanaan valmistanut hänen äitinsä. Tämä mekko sisältää siis muistoja, rakkautta ja tarinoita enemmän kuin uskoa saattaa. Tämä vaate myös lienee ainoa vaate, joka kaapissani koskaan on ollut lähes käyttämättömänä.

Tämä vaatekappale on matkannut mukanani kymmenisen vuotta. Olen ostanut sen matkaltani Englannista ja aikojen välissä olin jo myydä sen eteenpäin, sillä lapset saatuani oli pitkä pätkä ettei takki mahtunut enää päälleni. Onneksi maltoin ja painoin takin vielä kaappiin odottamaan, tänäpäivänä se edelleen muistuttaa minua matkastani ja syksyisistä kaduista.

Nämä housut ovat yksi uusimmista hankinnoistani. Tänävuonna olen ostanut vaatteita enemmän, kuin vuosiin yhteensä. Elämäni saatossa minulle on päätynyt paljon paljon vaatteita, joita en ole itse itselleni hankkinut ja sen on nähnyt myös vaatekaapistani. Tämän vuoden puolella olen aloittanut projektin, jolla saan oman vaatekaappini toimivaksi kokonaisuudeksi ja että entistä enemmän määrää korvaisi laatu. Hankintojen kanssa pyrin olemaan tarkka, mutta huomaan kyllä toisinaan lipsuvani.

Tiedän olevani vaatteiden hankkijana pääasiassa harkitsevainen, mutta sillointällöin tekeväni spontaaneita heräteostoksia (useimmiten hinnan perässä). Rakastan löytää vanhoja aarteita ja käyttää suosikkivaatteeni loppuun saakka. Minulle uusi vaate on ei aina ole uusi, rakastaisin myös ajatusta vaatteiden itse ompelusta ja tuunaamisesta mutta tiedän että todellisuudessa se ei minulta luonnistu. Omistamissani vaatteissa on selvästi kolme kulmaa: mukavuus, muistot ja ulkonäkö. Joku vaate saattaa olla näitä kaikkia kolmea, joku pelkästään yhtä mutta pukeutujana huomaan suosivani 100% mukavuutta. Jopa vaatteen ulkonäkö on toissijainen asia, jos vaate on päällä kuin unelma. Muistot ovat myös asia, joiden takia tietyt vaatteet mukanani matkaavat ja niitä on mukava käyttää. Ulkonäkö on monesti juttu, mikä yhdistyy jomman kumman kahden ensimmäisen kanssa ja silloin vaate on keeper.

Kun lähdin haastamaan itseäni ja laskemaan vaatekaapin sisältöäni, myönnän että hiukan pelotti. Ajattelin, että vaatemääräni on kovin maltillinen mutta sitten urakan puolivälissä tuntui, että miten näitä voi olla näin paljon. Tällaiseen lopputulokseen pääsin:

  Kuten jo aiemmin mainitsinkin, minulla on paljon vaatteita jotka ovat päätyneet minulle ikäänkuin pyytämättä. Paljon vaatteita jää myös kaappiini, kun ajattelen että “tämä on ihan hyvä vielä”. Ja tarkoitan tällä vaatetta, joka on jo useimmiten ollut käytössä vuosia. Vaatteen elinkaari minun luonani on siis aika pitkä, sillä useimmiten vaate siirtyy peruskäytöstä kotivaatteeksi ja siellä se on loppuun saakka. En ostele vaatteita ostamisen ilosta, eikä kaapissani ole vaatteita sadoilla euroilla, joita en olisi koskaan käyttänyt ja joissa on hintalappu paikallaan. Elämäni aikana olen tainnut omistaa maksimissaan kolme vaatetta, jotka ovat jääneet käyttämättömiksi ja nekin olen aika pian laittanut kirpputorille myyntiin.

Vaikka vaatemääräni onkin 78 kappaletta (joka tosiaan tulosta yhteen laskettaessa hävetti valtavasti) tulin tosi iloiseksi että minulla on 33% kaikista vaatteistani Second Handia. Tässä tapauksessa se tarkoittaa kaikkia saatuja ja kirpputorilta ostettuja vaatteita. Yli 3v ja yli 5v vaatteita on myös paljon, mikä sekin mielestäni on mukava juttu ja tarkoittaa sitä että käytän samoja vaatteita aika pitkään. Kaikista vaatteistani 14kpl eli 18% on hankittu viimeisen kolmen vuoden aikana ja jopa seitsemän tänä vuonna, tämä on erikoisen paljon minulle.

Tästä mainiosta Kuluttajatutkimuskeskuksen hankkeen Tekstiilijätteen kierrätyksen mahdollisuudet ja esteet (TEXJÄTE) flyerista näet hiukan tietoa siitä, kuinka kauan vaatteet yleensä käytössämme kestävät ja mitä niille sen jälkeen tapahtuu. Esitteessä on myös hyviä vinkkejä (paljon samoja kuin Vaatevallakumouksen sivuillakin) siitä, kuinka omaa suhtautumista vaatteisiin voi helposti parantaa. Keskeisimmät ja helpoimmat vinkit lienevätkin  OSTA VÄHEMMÄN, OSTA LAADUKKAAMPAA, KYSY MIKSI, KUKA ja MITEN sekä RAKASTU VANHAAN.

Vaatevallankumous antaa meille jokaiselle kuluttajalle paljon hyvää pohdittavaa. Toivon, että myös sinä oikeasti laskit oman kaappisi vaatteet ja ryhdyit pohtimaan, onko tuo määrä paljon vain vähän, onko se hyvä vai onko se huono ja miten tuota määrää voisi esimerkiksi karsia. Toivottavasti mietit samalla myös, millaisia vaatteita kaapistasi löytyy ja lueskelit myös tuoteselosteita ja alkuperiä. Jos otit haasteen vastaan, nyt voit kertoa montako vaatetta sinun kaapissasi oli? Mitä sinä olit mieltä tuosta määrästä?

-Jenni

Kommentit

4 kommenttia.

  1. Liisa sanoo:

    Ajatuksia herättäviä kirjoituksia sekä eilinen että tämä. Ja kiitos, että haastoit minut mukaan.

    Minähän eilen jo inatagramiin lukuja laittelin. En trhnyt excel-taulukkoa. Sain yhteenlasketuksi summaksi siis 85 vaatetta. Siihen lukuun oli laskettu mukaan myös ulkotakit, kaulaliinat ja urheiluvaatteet. Kun otin mukaan myös alusvaatteet, sukat, sukkikset, pipot, lapaset, villasukat ja uikkarit (eli aivan kaikki) niin luvuksi tuli 156. Tänään summa nousi vielä siis yhdellä. Tajusin tätä postausta lukiessani, että minulla on myös hääpuku tallella. Siitä en osaa luopua, koska äitini on sen minulle ommellut.

    1. Jenni Oranen sanoo:

      Oikein harmitti eilen kun sinulla oli niin kaikenkattava määrä kasassa! Minulta puuttuvat takit ja asusteet sekä alusvaate- ja sukkaosasto tyystin. Tällä kuitenkin jo pääsi aika hyvin kärryille siitä, millaisia määriä omistaa ja etenkin jos on yhtään “ei ole mitään mitä laittaa päälle-tyyppi” niin minusta tämä kannattaisi tehdä. Ihan siksi, että jos vaatteita on paljon pitäisi miettiä miksei niistä mikään kuitenkaan koskaan ole sopiva. Itselläni ei kyllä tuota ongelmaa ole, mutta silti minusta tämä oli aika silmiä avaava juttu 🙂 !

      Hääpukuasian ymmärrän täysin, minulla tuo häätakki menee samaan kategoriaan. Omaa hääpukuani en halunnut säilyttää koska minusta se olisi vienyt lähinnä turhaa tilaa kaapista, enkä nähnyt muutenkaan siinä oikein järkeä vaikka puvusta pidinkin paljon. Oma pukuni oli käytettynä ostettu ja lähtikin vielä seuraavalle morsiamelle. Mutta takki jäi, juuri tuon saman tunnearvon takia <3.

      Kiitos Liisa kommentista, ihanaa kun lähdit mukaan laskemaan!

  2. Myrskis sanoo:

    Ai kauhea… Mie kävin kurkkimassa vaatehuoneeseen jo, että nyt alkaa tämä lasku-urakka – sitten käännyin ympäri, että eipäs alakaan! 😀 Ehkäpä jos tänään rohkaistuisin. Ainakin tuo siun tekemä Excell antoi inspiraatiota.

    1. Jenni Oranen sanoo:

      Anna mennä! Olen käynyt tässä nyt monen kanssa keskusteluja kun eivät ole uskaltaneet 😀 . Ehkä kannattaa, se voi avata hyvinkin silmiä 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

FacebookInstagramPinterest