Kun maailma hukkuu vaatteisiin

Kirjoitettu 24.4.2018

Avainsanat: ,

Tuskin sinultakaan on jäänyt huomaamatta, että tällä viikolla vietetään Fashion Revolutionia, suomalaisemmin Vaatevallankumous-viikkoa. Ja itseasiassa tänään 24.4 tulee tasan viisi vuotta täyteen kampanjan alkuhetkestä. Hetkestä, kun Rana Plaza -rakennus romahti Bangladeshissa. Tässä rakennuksessa toimi kaikkiaan viisi eri vaatetehdasta, jotka valmistivat vaatteita länsimaalaisten vaatemarkkinoille ja tämän romahduksen seurauksena lähes neljä tuhatta ihmistä vahingoittui tai menehtyi. Suurin osa heistä nuoria naisia.

Tämänkaltaisten aiheiden äärellä, tuntee aina olonsa kovin pieneksi. Tuntee, ettei oikein tiedä mitä tekisi ja mistä aloittaisi. Kuinka voisi auttaa, tehdä jotain suurta ja hyvää? Todellisuus on, että muutos lähtee pienistäkin teoista. Koko vaatevallankumouksen nettisivusto on täynnä erilaisia vinkkejä, keinoa, opetusmateriaaliakin aiheesta kuinka tehdä enemmän ja kuinka tehdä asiat paremmin. Kuinka jokainen kysymys ja kyseenalaistaminen parantaa niin monen ihmisen asemaa. Siksi tämänkin viikon sosiaalinen media täyttyy kysymyksistä #whomadeyourclothes ? Suurin teko, jonka sinä ja minä voimme tänään tehdä on kyseenalaistaa oma kuluttamisemme. Mitä ostat, miksi ostat? Tarvitseeko välttämättä ostaa vai olisiko vanhaan rakastuminen vaihtoehto? Jaa myös omat aiheeseen liittyvät kuvasi somessa.

Tämän viikon äärellä palasin taas itsekin kysymysten äärelle ja mietin eilen illalla kotona ihan tosissani: millainen vaatteiden käyttäjä ja hankkija minä olen? Olen joutunut pohtimaan omaa vaateidentiteettiäni viimeaikoina paljon, sillä olen tehnyt tyyliprojektia Pukeutumisen ammattilaisen Riikka Paatolan kanssa. Riikka osasi jo tyylianalyysinsä pohjaksi kysyä hyviä kysymyksiä; lähinnä juuri tyyliäni hahmottaakseen mutta saaden myös itseni miettimään sitä, miten omat vaatteeni hankin. Hetken mielijohteesta vai pitkän pohdinnan päätteeksi? Satsaanko laatuun ja materiaaleihin vai arvostanko helppoa ja halpaa? Pakko myöntää, että muutaman kerran syyllistyin mielessäni aika pahasti.

Minä en ole koskaan rakastanut vaatteita, eivätkä ne ole koskaan herättäneet minussa sillätavoin valtavan suuria tunteita. En koe siis siltä osin olevani materialisti, vaikka toki myönnän kauniista ja persoonallisista asioista pitäväni ja monesti valitsen vaatteeni mukavuus edellä mutta ulkonäkö tulee hyvänä kakkosena. Ostan aika harvoin uutta (tai ylipäätään mitään), mutta kun ostan niin yleensä joko pitkän harkinnan jälkeen. Spontaaneja hankintoja teen hinnan perässä. Olen äärettömän huono vaatehuoltaja ja siksi arvokkaiden vaatteiden hankkiminen pelottaa: entä jos rikon sen heti omaa välinpitämättömyyttäni tai osaamattomuuttani? Vuosien saatossa harva pitkäikäisin vaatteeni on ollut kallis. Tämä varmasti johtuu tilastollisesta faktasta että arvokkaampia vaatteita kaapissani vähemmän on, mutta toisaalta myös siitä että minä en usko hinnan olevan laadun tae. Pitäisi kuitenkin aina muistaa ja tiedostaa, että hinta on kuitenkin tae sille, että tuote mitä luultavimmin on valmistettu asiallisissa olosuhteissa ja että tekijä on saanut työstään myös palkan. Se, että tuon vaatteen ompelija ei tee satoja tunteja ylityötä kuukaudessa, hän saa palkkaa yli laillisen minimimäärän ja hän pystyy maksamaan kuukausipalkallaan perheensä elämää. Pysäyttävin ja omiin tunteisiini eniten iskenyt kampanjalause oli varmasti tämä:

Joku maksaa, aina.

Olen miettinyt paljon viimeaikoina itseäni ostajana ja kuluttajana sekä esimerkiksi vaatekaapin kasaajana. Tähän liittyen aion nyt haastaa sinut: laske kaikki vaatteesi. Laske jokainen kaappisi vaate olipa se sitten käytetty tai käyttämätön. Älä huijaa, fuskaa tai vähättele, vaan laske rehellisesti. Jaottele vaatteiden määrät vielä kunkin vaatetyypin kohdalla neljään eri ryhmään: alle 3v / yli 3v / yli 5v / SH (second hand, ostettu tai saatu vaate). Mieti siis jokaisen vaatekappaleen kohdalla, kauanko olet sen omistanut. Tämä vie aikaa ja vaatii vaivaa, mutta on varmasti sinulle silmien avaaja. Ja jos et tee tätä, mieti, johtuuko se siitä että vaatteita on liikaa vai siitä, ettei sinua kiinnosta?

Laske tämä ja ole valmis lukusi kanssa huomenna.  Nimittäin myös minä tein tämän ja kyllä hävetti. Kerron huomenna miksi.

Uskallatko vastata haasteeseen? Oletko mukana?

-Jenni

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

FacebookInstagramPinterest