Onko ihanaa olla yrittäjä?

Kirjoitettu 17.2.2017

Avainsanat: ,

Törmäsin viikonloppuna mainioon kirjoitukseen Saaran blogissa #GIRLBOSS VAI #MIEHENELÄTTÄMÄ? . Tekstissä avattiin jotenkin todella hyvin asiaa, jota olen jo kauan päässäni pyöritellyt osaamatta kuitenkaan pukea sitä sanoiksi. Nyt kuitenkin yritän, sillä sain aika hyvän kipinän Saaran tekstistä. Suosittelen lämpimästi lukemaan tekstin ensin, jotta osaat lukea myös omani paremmin 🙂 .

 

“Tietysti olen samaa mieltä siitä, että elämä on liian lyhyt siihen, että tekee työtä jota vihaa. Mutta omalla kohdallani pistää vihaksi myös se, miten annetaan sellainen mielikuva että päivätyön jättäminen olisi helppo ja sankarillinen teko ja yrittäjyys ja oman bisneksen pyörittäminen olisi superhelppoa ja rahakasta heti alusta alkaen.

Ei helvetissä ole.”

– Saara, Visual Diary

 

Tässä aivan loistava poiminta siitä, mihin itse olen törmännyt vuosien saatossa lukuisia kertoja. Moni kuvittelee yrittäjyyden olevan jotain ja jonkinlaista, on kasannut siihen monenlaisia mielikuvia, ajattelee ehkä jo itsekin melkein olevansa yrittäjä. Vastine tähän tiivistettynä: yrittäjänä oleminen on aika hyvin erilaista todellisuudessa, kuin miltä se ehkä päällepäin näyttää. Jos et ole yrittäjä, et voi oikeasti tietää mitä se on, vaikka kuinka kuvittelisit. Valitettavasti. Huomaan itse törmääväni erittäin usein muutamiin samoihin teemoihin, jotka ajattelin tänään uhallanikin avata 😉 .

 

On varmaan niin ihanaa olla yrittäjä kun saa itse päättää kaikesta

Kyllä. Ehdottomasti yksi suurimmista syistä miksi itse olen alunperin alkanut yrittäjäksi: saan päättää mitä teen, missä ja milloin. Mutta ei se ole pelkästään ihanaa. Se on myös aika kamalaa, koska samalla kun kaikesta saa päättää, sitä myös ottaa vastuun ihan itse jokaisesta teostaan. Jos mokaat töissä, et voi jättää sitä perjantaina töihin kun laitat oven kiinni vaan sinun työpäiväsi loppuu, kun asia on hoidettu ja kunnossa. Asiat menevät aikalailla tunteisiin, koska kaikki mitä teet, on yksin sinun vastuullasi 🙂 .

 

Sä olet kyllä aika rohkea, kun olet uskaltanut alkaa yrittäjäksi

Kiitos vaan. Joku voisi myös sanoa, että tyhmä. Tai itsekäs. Viimeksi viimeviikolla kuulin olevani rohkea kun olen yrittäjänä tällä alalla ja näin pienellä paikkakunnalla. Toisinsanoen puhuja mainitsi minun tekevän jotain, mitä hän itse ei tekisi, koska ei pitäisi sitä tarpeeksi turvallisena vaihtoehtona. Mutta toivotti silti onnea. Kiitos. Yrittäjänä lopulta rehellisesti sanottuna itse kuitenkin koen olevani, koska en oikein sovellu palkkatyöläiseksi ja haluan tehdä oman pääni mukaan. Vaihtoehtoja ei siis ihan valtavasti ole 😉 .

#iteteinjasäästin ei ole vain huikean hyvä hashtag, vaan myös totisinta totta ainakin tämän yrittäjän arjessa

Minäkin olen monesti miettinyt alkaa yrittäjäksi

Varmasti olet. Itseasiassa kukapa ei olisi? Varmaan aika moni on. Lopulta kuitenkin sen ajatteleminen ja toteuttaminen ovat kaksi eri asiaa. En todellakaan sano tätä pahalla, mutta vuosi yrittäjänä saattaisi muuttaa ajatuksiasi. Itsekin luulin olevani yrittäjä, kun tein töitä yrityksessäni sivutoimisesti. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että vähänpä luulin 😀 . Nimittäin jopa sivutoimisella yrittäjällä on vielä jotain sivuportteja, oljenkorsia ja apukeinoja. Yrittäjällä ei ole oikein mitään; omalla työllään on itsensä elätettävä ja kaikki lakisääteiset maksut, vakuutukset, verot maksettava vaikka toiminta olisi kuinka pientäkin. Menot siis ovat aikalailla vakiot, vaikka tulot heittelisivät miten sattuu (kuten yrittäjällä yleensäkin).

 

Aika hyvin sulla näköjään on töitä!

Ai on, kiva, pyydätkö käymään minunkin luonani näytillä 😉 . Yrittäjän yksi taidoista lienee se, että osaa näyttää kiireiseltä vaikka ei olisikaan. Ehkä sitä jotenkin tulee hehkutettua niitä omia kivoja duunejaan niin, että siitä jotenkin jää herkästi mielikuva että näitä töitä nyt puskee ihan ovista ja ikkunoista vaikka se ei paikkansa pitäisikään. Ja toisaalta, toisinaan töitä on oikein paljon hetkellisesti, mutta heti perään saattaa tulla myös se hiljainen kausi, jolloin mitään ei tapahdu.

Jokaiselle kysyjälle työmäärään yleensä vastaan, että on sitä jonkun verran, mutta aina enemmänkin saisi olla. Tämä ei ole ahneutta, vaan silkka totuus. Aika monesti ihmiset eivät tajua, että myös siihen asiakkaiden hankkimiseen menee aikaa, energiaa ja rahaa: toisinsanoen jokainen asiakas ei välttämättä tuo minulle edes rahaa, kun olen hänen hankkimiseensa käyttänyt niin paljon työtunteja. Tilanne toki jatkuvasti tasaantuu ja kun tunnettuvuus lisääntyy, myös uudet asiakkaat löytävät minut toisinaan jopa ilman, että olen itse heitä kontaktoinut suoraan lainkaan. Mutta kyllä kaikki on pitänyt jostain aloittaa ja markkinointityötä on jatkuvasti pidettävä yllä, jotta asiakkaita ei ole vain tänään vaan myös huomenna ja vuoden päästä 🙂 .

Kävimme tammikuussa lomalla. #Itemaksoin

Olispa mullakin varaa!

Tähän liittyen tulee paljon letkautuksia. Jo ihan yrittäjyyteen ylipäätään: olispa mullakin varaa alkaa yrittäjäksi! Tai sitten mikä tahansa arkinenkin asia: olispa mullakin varaa . Kyllä jos ihan rehellisiä ollaan, niin vuosiin ei ole ollut näin vähän rahaa tehdä yhtään mitään 😀 . Juuri taannoin tuumailin, että mennyt ensimmäinen vuoteni täysipäiväisenä yrittäjänä on ollut yhtä tiukka rahan suhteen kuin vuoteni opiskelijana kymmenen vuotta sitten (paitsi että jopa opiskelijana olen aina tiennyt koska mistäkin mitäkin rahaa tulee ja minkä verran). Mutta pienillä tuloilla sitä oppii priorisoimaan: mikä on tärkeintä ja mitä on varaa hankkia, mihin pitää säästää ja mitkä asiat on hoidettava ensin.

Tottakai on paljon myös niitä yrittäjiä, jotka ovat saaneet yrityksensä siihen pisteeseen, että tekevät mainiota liikevaihtoa ja saavat jopa nostettua yrityksestään palkkaakin. Mutta ei tämäkään raha ole puusta pudonnut tai itsestään tilillä lisääntynyt. Kaikki yrityksen tekemä raha ei myöskään sellaisenaan putoa yrittäjän taskuun. Viimesyksynä eräs yrittäjäystäväni sanoi, että koskaan ei kannata kertoa kenellekään paljonko tienaa. Aika moni ymmärtää sen väärin. Ja tästä pääsemme sanontaan: suomalainen on ainoa ihminen, joka on valmis maksamaan satasen siitä, että naapuri ei saa viittäkymppiä. Olette ehkä kuulleet? Harmillista, mutta omaksi yllätykseksenikin aina toisinaan totta.

On varmaan niin ihanaa olla yrittäjä kun saa tehdä mitä haluaa

Joo ja on ihanaa olla aikuinen kun saa syödä aina karkkia ja ei tarvitse nukkua päiväunia ja jäätelöäkin saa ottaa oikein ison palan. Niin, ehkä se nurmi kuitenkin on aina vihreämpää aidan toisella puolella 😉 . Yrittäjähän ei oikeasti saa tehdä ihan täysin mitä haluaa: ei ainakaan jos haluaa pitää asiakaskuntansa laajana ja olla rajaamatta ketään pois. Redesanin Sanna hienosti aina muistuttaa, että yrittäjä sinä olet mainos. Ja se on ihan totta. Tässä pitää siis muistaa myös se, että rajatkin pitää olla. Minä yrittäjänä en voi (minun ei siis kannata) esimerkiksi ottaa osaa kovinkaan tiukkoihin keskusteluihin vaikkapa politiikasta ja uskonnosta. Vaikka olisinkin yksityishenkilönä jostain asiasta jotain mieltä, kannattaa aina harkita, haluanko että ihmiset saavat mielikuvan myös yritykseni edustavan tuota kantaa. Ja yleisesti ottaen yrittäjä=yritys. Niin työssä kuin vapaallakin.

Minä olen kuitenkin ihmisenä aika näkyvä ja kuuluva: räiskyväkin persoona voisi joku sanoa. En koe mitenkään kenellekään hyväksi hillitä tai rajata itseäni ihmisenä: oman persoonani annan näkyä ja kuulua kuin normaalielämässäkin aina. Silti, yrittäjyyden myötä olen oppinut miettimään asioita kerran tai jopa kaksi ennen kuin teen ja ehkä hiomaan niitä isoimpia säröjä ja kulmia pois: mielipiteeni voin jakaa pienemmälle yleisölle, mutta jokaisen ei tarvitse tietää miten suhtaudun kaikkiin asioihin 🙂 .


#yrittäjäntukijoukot työssään

 

Minä hehkutan paljon yrittäjyyttä ja toki kerron niistä hyvistä puolista. Väitän, että aika harva jaksaisi lukea jos valittaisin kaikesta, mikä yrittäjyydessä on negatiivista tai vähemmän mieluisaa? Ja toisaalta monesti myös rivien välistä on ehkä luettavissa, että niitä haasteellisiakin päiviä ja hetkiä on, mutta ehkä niistäkin kannattaa aina kaivaa myös ne hyvät puolet esiin.

Pessimisti-Jenni on yrittäjyyden myötä vuosien saatossa oppinut myös miettimään hetken ja etsimään asioista niitä hyviäkin puolia. Tietysti on niitäkin päiviä kun mitään hyviä puolia ei ole ja kaikki menee pieleen. Löydän itseni istumassa auton ratista ja itkemästä lohduttomasti kun hoksaan että kaikki menee päin seinää. Jonkun ajan kuluttua kuitenkin kerään taas itseni ja totean, että ei kai tästä kuopasta pääse ulos kuin kiipeämällä. Ja alan kiivetä.

 

” Haluaisin että tämä lukisi useammin pikkuprintillä ihmisten kuvien ja postausten alareunassa:
#pappabetalar #mieskustantaa #mummonperinnölläeläen tai mikä se totuus onkaan. Tai edes se, että voin tehdä tällaisia päätöksiä, koska tiukan paikan tullen vanhempani auttavat rahallisesti. Sekin on aikamoinen etuoikeus, joka monelta puuttuu.”

– Saara, Visual Diary

 

Minulle on ollut jo vuosia selvää, että apu on lähellä ja olemassa. Vaikka koskaan en omaa tekemistäni tai urani luontia ole laskenut muiden rahojen varaan, olen aina ollut aika varma siitä että jos apua oikeasti tarvitsisin, sitä kyllä saisin. Minut on kotona opetettu olemaan taloudellisesti riippumaton, lainoihin ja pikavippeihin ei ole koulutettu. On opetettu, että rahan eteen on tehtävä töitä ja vain sitä ostetaan, mihin on varaa. Taloudelliset riskit kuuluvat yrittäjyyteen aina, mutta suhteellisen pieninä olen ne pyrkinyt pitämään juurikin edellämainituista syistä: se tuntuu minusta parhaalta. Minä en siis ole miehenelättämä enkä elele kenenkään perinnöllä, mutta #yrittäjäntukijoukot ovat allekirjoittaneella kunnossa. Ja se, jos jokin on korvaamatonta ja rahaakin arvokkaampaa.

Minä rakastan työtäni. Lopulta myös niinä päivinä kun itken siellä auton ratissa. Koska jos en rakastaisi, miksi itkisin siellä ratissa enkä menisi oikeisiin töihin? Elämä varmasti olisi turvallisempaa ja ehkä helpompaakin vakailla tuloilla ilman liiallista stressiä. Mutta sellainen turvallinen ja helppo ei ole minun juttuni. Monen muun juttu se on, ymmärrän hyvin. Olipa sinun juttusi mikä tahansa, muista ensin miettiä vielä kerran ja päättää vasta sitten. Haaveet, unelmat ja niiden täyttäminen on minusta luvallista ja jopa suotavaa, mutta aina pitää muistaa missä menee se oma mukavuusalue. Minun mukavuusalueeni on täällä, tervetuloa käymään 🙂 .

 

-Jenni

Kommentit

16 kommenttia.

  1. Marika sanoo:

    Hyvin sanottu! Allekirjoitan monta asiaa. 🙂 (y)

    1. Jenni sanoo:

      Kiitos Marika 🙂 !

  2. Minna sanoo:

    Hyvä kirjoitus. Itsekin miettinyt näitä samoja teemoja vuoden mittaan useasti. On tosi hyvä kuulla muiden mietteitä samoista aiheista.

    1. Jenni sanoo:

      Kiitos Minna! 🙂

  3. maaza sanoo:

    Hei!

    Hyvä että joku näistäkin kirjoittaa. Itse olen ollut vuodesta -82 yrittäjänä. Silloin ei saanut starttirahoja eikä muutakaan. Liiankin usein olen kuullut juuri tämän; “yrittäjän vapaus”… vapaus maksaa verot, vuokrat, yrittäjäeläkkeet, arvonlisäverot, vakuutukset ja omat lomat ja sairaslomat. Mutta olen sitä mieltä, että kateus on juuri sitä, ettei uskalla ottaa itse sitä suurta riskiä, koska pelkää epäonnistuvansa. Aina ei todellakaan huvita, mutta mitä muutakaan enää voit tehdä…nainen ohittanut lapsentekoiän, mutta ei ole enää toivottavaa työmatskua, kun ei ole enää nuori. Olen ylpeä että olen maksanut kaiken ja kuitenkin pitänyt huolta siitä, että pdän myös lomia omalla rahallani, jotta en kokonaan uuvahda. Keneltäkään ei saa mitään, mutta kaikkea pitää maksaa.. näin se vaan on.

    1. Jenni sanoo:

      Kiitos valtavasti kommentistasi!

      Ja juuri näin se on, monella jäävät huomaamatta ne yrittäjyyden vapauden ohella mukanaantuomat muut asiat. Mutta kuten sanoitkin, itse pitää muistaa olla ylpeä itsestään ja muistaa myös palkita itseään kaikesta siitä, mitä päivien ja vuosien mittaan saa omalla työllään maksettua, hankittua ja tehtyä. Sitä ei voi kukaan ottaa pois tai vähätellä 🙂 !

  4. skorpiotar sanoo:

    Vasta päädyin kirjoituksiisi ja tämä vaikutti olevan ainakin hyvin kirjoitettu. Pitääpä perehtyä teksteihisi enemmänkin.
    Itsellä tämän kirjoituksen teema ajankohtaisena aiheena elämässä ja hyvä kuulla myös näitä negatiivisiakin kommentteja, jotta osaa tehdä (ehkä) sitä myöten parempia valintoja.

    1. Jenni sanoo:

      Kiitos kommentista! Mukavaa kun päädyit tänne, toivottavasti löydät muutakin luettavaa 🙂 .
      Ja kyllä, ehdottomasti suosittelen ajattelemaan yrittäjyyteen liittyviä asioita joka kantilta. Jos kaikkien pelottelutarinoidenkin jälkeen suunta tuntuu vielä hyvältä, niin ehdottomasti sitä kohti 🙂 !

  5. Hanna sanoo:

    Tämä tarina on tosi! Tuskin kukaan yrittjä kadehtii toista yrittäjää, koska arki on todellista puurtamista 24/7.
    Mutta niin mukavaa että itse ainakin jatkan, yrittämistä- yrittäjänä!
    Kiitos Jenni, hyvä kirjoitus!

    1. Jenni sanoo:

      Kiitos Hanna kommentista!
      Nimenomaan, samassa tilanteessa olevat usein ymmärtävät myös toista tekijää parhaiten, vaikka alatkin olisivat erit. Tällä ryhmällä on myös yhteinen lukutaito: tiedetään että vaikka joku päivittää Facebookiin kauniin kuvan työpisteeltä kahvikupin kanssa, ei se välttämättä tarkoita sitä että töitä tehdään iloisesti auringon paisteesta nauttien ja kahvia hörppien vaan ne maksettavat laskut ja seuraavan kuukauden markkinointibudjetit levitetään pöydälle vasta kuvan oton jälkeen ja kahvia ehditään juoda vasta kun se on kylmää ja aurinkokin ehtii laskea, ennenkuin sitä ehtii edes vilkaista 😀

  6. Satu sanoo:

    Voi Jenni! Kiitos tästä kirjoituksesta! Myötäelin, sympatiseerasin, nostin kulmiani ja hymistelin I know-hengessä. Tätä se on, mutta pois ei vaihdettaisi! 🙂

    1. Jenni sanoo:

      Ja kiitos sinulle Satu, että jätit kommentin :).
      Sinä sen sanoit: Tätä se on, mutta pois ei vaihdettaisi! < Todella hyvin kiteytetty, nimenomaan 🙂

  7. Hei!
    Bongasin blogisi toisen yrittäjän jakamana Facebookista. Oikeastaan luin sieltä tuon eka jutun ja sain siitä inspiraation kirjoittaa aiheesta jutun myös omaan blogiin. Eli toimit innoittajana. 🙂

    En vielä perehtynyt tarkemmin blogiisi, mutta ihana kun kirjoitat juuri siitä oikeasta elämästä. Itsekin olen yrittäjän vaimo. Yrittäjä, joka pähkäili ja pohti voiko ottaa riskin ja jäädä pois hyväpalkkaisesta, mutta ihan paskasta työstä. Joka sunnuntai huhhaili, kun tuntui pahalta lähteä töihin seuraavana aamuna. Alkuun sitä sitten kokeiltiin tehdä yrittäjän hommia päätyön ohella ja koska asiakaskunta oli luotu jo aiemmin valmiiksi, siitäpä sitä sitten sai jatkaa.
    Eli riskinotto kannatti ja sain “entisen mieheni” takaisin. Sama mies se on, mutta ihan eri rento nykyään. 🙂

    Minä pidän huolen firman paperiasioista, yhdessä mieheni kanssa. Ihan kaikkea en osaa, mutta paljon olen oppinut. Itsekin olen pähkäillyt yrittäjyyttä ja kaikenlaista sen suuntaista olen tehnyt, mutta toimin kuitenkin tällä hetkellä ihan “toimessa.” Tai tällä hetkellä olen hoitovapaalla, mutta kohtapa ne työt jo taas kolkuttelee.

    Arvostan yrittäjiä ihan kympillä ja kun vähänkään perehtyy siihen maailmaan ja kuinka paljon yrittäjät tekevät “talkootyötä” esim. erilaisten tapahtumien hyväksi, toimivat sponsoreina urheilijoille jne. Jostakin se on yrittäjienkin raha revittävä ja hymy oltava huulilla aina.

    Lisään blogisi lukulistalleni, oli täällä niin mukavaa luettavaa. 🙂

    Käy meilläkin kylässä jos joskus haluat.
    Terkuin

    1. Jenni sanoo:

      Kiitos kommentista Anne!
      Upeaa kuulla, että muita samoin ajattelijoita löytyy ja että jollain lailla olen päässyt inspiroimaankin kirjoittamiseen 🙂 . Luinkin tekstisi ja hieno pohdintaa olit käynyt, etenkin lausahdus “Veikkaan, että esim. Prisman kukkaosastolla ei olisi aikaa (eikä kiinnostusta ) alkaa kuuntelemaan elämäkertaani ja sen kiemuroita.” sai naurahduksen aikaan. Nimenomaan; syy miksi myös minä asioin pienissä putiikeissa, minua palvellaan ja kuunnellaan kuin ystävänä.

      Kiitos valtavasti, että jätit kommentin ja ehdottomasti lähden seuraamaan teidänkin arkeanne sinne Villa Emmaan 🙂 !

  8. Karjala sanoo:

    Et ole yreittäjä. Et ole yrittäjä jos starttirahat pyörii ekan vuoden, olet elätettävä. Et ole yrittäjä toisenakaan vuotena, koska tilitoimisto ei ole laskenut mikä se verotettava tulo on… Et ole yrittäjä kolmantenakaan vuotena, koska silloin teet töitä, mutta aloitusvuosien helpot ajat tulee maksuun kolmannen vuoden jälkeen. Olet yrittäjä! Olet yrittäjä jos liiketoiminta on pyörinyt 3 ja vieläpä neljännen vuoden ilman velkaa..

    Kolmen H:n nyrkkisääntö. Hyvää Halvalla Haipakkaa. Jos noista kolmesta jättää aina yhden pois niin sitten homma toimii.

    Hyvää palvelua Halvalla, ei tule Haipakkaa
    Hyvää palvelua Haipakkaa, ei ole Halpaa
    Haipakkaa palvelua Halvalla, ei ole Hyvää

    1. Jenni sanoo:

      Kiitos Karjala kommentistasi! Rohkenen olla useasta kohdasta hiukan eri mieltä, mutta onneksi mielipiteitä maailmaan mahtuu.
      Jokainen starttirahojen määristä perillä oleva tietänee, että starttirahalla ei todellakaan yritystä pyöritetä, summat ovat lopulta niin pieniä että toki niillä toimintaa pystyy tukemaan, mutta kyllä senkin rahan päälle on yrittäjän jotain tulosta tehtävä että rahat riittävät kuukausittaisiin menoihin. Yksityisyrittäjä kuitenkin maksaa yrityksen tuloilla sekä yrityksensä menot, että oman henkilökohtaisen elämän (pakolliset) kulut. Starttirahan saaja ei siis minusta todellakaan ole elätettävä. Hän on yrittäjä, joka saa apua siihen että pystyy jatkossakin työllistämään itsensä ja kenties vielä jonain päivänä jonkun muunkin. Eikö tämä sinusta ole tukemisen arvoinen asia? Mielestäni elätettäväksi voi kutsua henkilöä, joka saa etuutta X ilman, että tekisi mitään. Otetaan nyt esimerkkinä vaikkapa henkilö, joka nostaa työttömyysetuutta kotonaan ilman aikomusta tai edes yritystä työllistyäkään mihinkään koskaan. Tiesit varmaan, että työttömän perustuki sekä starttirahan perusosa ovat päiväkohtaisesti yhtä “suuria”: 32,40 e/pv?

      Toisen vuoden “tilitoimisto ei ole laskenut mikä se verotettava tulo on…”-kommenttia en oikein ymmärrä, sillä kirjanpitäjähän laskee verotettavan tulon jokainen vuosi, saipa työskentelyynsä avustusta tai ei. Starttirahahan on myös veroalaista tukea. “Et ole yrittäjä kolmantenakaan vuotena, koska silloin teet töitä, mutta aloitusvuosien helpot ajat tulee maksuun kolmannen vuoden jälkeen.” Minä väittäisin, että useimmiten yrittäjälle nimenomaan kolme ensimmäistä vuotta ovat vaikeimmat sekä tärkeimmät, sillä ne määräävät ja kertovat, että tuleeko toiminta olemaan kannattavaa ja onko palvelulle kysyntää. Aika harvalla yrittäjällä (olipa starttiraha tai ei) kaksi ensimmäistä vuotta olisivat mitenkään helpot, koska tuolloinhan se suurin aloitustyö tehdään: etsitään ja kasvatetaan asiakaskuntaa, markkinoidaan, hankitaan se työ, joka mahdollisesti jo vaikkapa siellä kolmantena vuonna on hyvällä tuurilla jo vakiintunutta.

      Sitten tähän neljänteen vuoteen ja velka-asiaan. Oma tavoitteeni on ollut ja on edelleen yrittäjänä sekä yrityksenä pysyä velattomana mahdollisimman pitkään. Minut on kotona opetettu siihen, että asioita joihin ei ole varaa, ei kuulu ostaa. MUTTA sanoisin, että aika harva isompikaan yritys saati kasvua havitteleva firma olisi pyörinyt tai pyörisi jatkuvasti ilman minkäänlaista ulkopuolista rahoitusta tai kuten sanoit, velkaa. Yrittäjänä on myös tajuttava ja hyväksyttävä se tosiasia, että jos haluaa kerralla isontaa toimintaansa ja laajentua radikaalisti, sen voi joutua tekemään ulkopuolisen rahoituksen avulla (jotta riski olisi kohtuullisen kokoinen yhdelle ihmiselle). Mutta tuo riski voi maksaa itsensä takaisin piankin. Tai sitten ei. Nämä seikat ovat taas niitä kovaan ääneen kuulutettuja yrittäjän riskejä ja VALINTOJA. Minä henkilökohtaisesti nostan hattua jokaiselle yrittäjälle, joka on omalla riskinottokyvyllään laajentanut yritystään. Sille, joka on uskonut itseensä ja yritykseensä niin paljon, että on päättänyt ottaa riskin. Koska jos kukaan meistä ei uskaltaisi, mitä tässä maailmassa koskaan tapahtuisi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

FacebookInstagramPinterest