Uuden äärellä

Kirjoitettu 19.1.2016

Avainsanat: , , ,

Ensimmäisen kirjoituksen tekeminen on aina vaikeaa. Jossain määrin se kuitenkin kertoo aika paljon siitä, mitä jatkossa haluaa sanoa ja mihin suuntaan mennä. Lukijalle se antaa ensikosketuksen kirjoittajaan ja monesti herättää ajatuksen siitä, jaksaako blogin sisältö kiinnostaa jatkossakin. Siksi tämä ensimmäinen on aina merkittävä ja sitä mielessään ajattelee, että sisällön pitäisi olla jotain suurta ja mahtavaa. Ei paineita, ei.

Ensimmäisen kirjoituksen sisällössä olisi varmaan ihan hyvä kertoa, että kuka täällä huhuilee ja mitäs miehiä tai naisia sitä ollaan? No hei, minä olen Jenni, ikää 24-vuotta. Asun perheineni omakotitalossa lähes keskellä metsää, vien lapsiani päivähoitoon vanhaan kyläkouluun ja suunnittelen kauppareissut muiden menojen yhteyteen. Perheestämme löytyy jalat maassa oleva insinööri, jota aviomieheksikin kutsutaan. Tämä osa perheestä on se, joka tukee minua(kin) kaikessa ja vetää välillä lahkeesta alaspäin kun viipotan liian korkealla pilvissä. Sitten on kaksi eloisaa pientä rakasta lasta; 3,5-vuotias prinsessa Venla, joka näyttää tunteensa ja muistaa aina välillä käskeä silittämään selkää ja 2-vuotias rämäpää Valtteri, jonka tulevaisuuden ura tulee näillä näkymin olemaan vapaaottelijana ja joka mököttää kun ei saa tahtoaan läpi.

JD-2-1901

Venla, 2015

Vuoden 2013 syksystä asti olen ehtinyt toimia sivutoimisena yrittäjänä yrityksessäni Jenora Design. Viimevuoden lopulla aloin miettiä kulunutta vuotta ja totesin, että vaikka koko palapelin (päivätyö toisen alaisuudessa, oma yrittäjyys, perhe) kasaaminen ja sovittaminen oli vielä onnistunut ihan hyvin, niin kieltämättä oli ollut myös hetkiä jolloin olisin kaivannut vuorokauteen lisätunteja vähintään viisi. Harrastuksiini viimeisiin pariin vuoteen on kuulunut yksi asia: työ. Näinpä kaikkien mahdollisten asioiden yhteissummana tein päätöksen, joka omalla tavallaan muutti sekä minun että koko perheemme elämää. Päätin siis hypätä täyspäiväiseen yrittäjyyteen. (Lisää tästä muutoksesta pääset kurkkaamaan blogspotin puolella kirjoittamastani kirjoituksesta täältä).

Mun pääperiaatteeni on aina ollut se, että jatkuvasti kannattaa pyrkiä tekemään sitä, mistä pitää ja mitä rakastaa. Elämä on valintoja täynnä, itselleni ehkä tärkeintä on se kuinka niihin valintoihin suhtautuu. On aika turhaa kenellekään muulle harmitella, että kun ei pysty tai voi jos oikeasti kyse on vain siitä ettei uskalla tai viitsi. Välillä täytyy olla normaalia enemmän rohkeutta ja heittäytymiskykyä (ehkä jonkinlaista kaistapäisyyttä), jotta irroittautuminen tutusta ja turvallisesta onnistuu. Aina kannattaa kuitenkin miettiä, että pahin vaihtoehto uuden asian yrittämisessä on epäonnistuminen. Siitäkin oppii ja jatkossa tietää ainakin kokeilleensa ovea, eikä jääneensä sen taakse itkemään.

 

Anna ja Kari, 2015

Anna ja Kari, 2015

Nyt saan siis täysipäiväisesti tehdä sitä mihin olen alunperin kouluttautunut ja sitä, mistä pidän ja mihin olen elämässäni (välillä tietoisesti ja välillä vähemmän tietoisesti) tähdännyt. No mitä minä sitten teen? Katselen maailmaa kameran läpi ja hullaannun hienoista asioista. Valokuvaus on mahtava ala, jossa ei voi koskaan olla liian hyvä ja aina on pysyttävä hereillä. On hallittava uusien tuulien mukana tulevia asioita ja kehityttävä päivä päivältä. Hetket ja tunteet ovat ne kaksi vahvinta sanaa, jotka minä koen omassa kuvaustyössäni tärkeiksi. Graafinen suunnittelu niinikään antaa luovuuden virrata, mutta yleensä mukana on kuitenkin jotain pieniä rajoja sille, mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä. Hienointa ikinä on kuulla asiakkaan suusta pystyneensä toteuttamaan jonkun asian sieltä hänen omasta päästään, mikä on luotu täysin puheiden ja yhteisen suunnittelun lopputuloksena. Tämä kertoo siitä, että yhteinen aaltopituus ja ajatuksenjuoksu on löytynyt. Visuaalinen markkinointi puolestaan avaa uskomattoman suuret mahdollisuudet sille, miten paperilla ja mielessä olevat asiat voi tuoda käytäntöön ja luoda jotain uutta ja mielenkiintoista.

Uuden äärellä-otsikko kuvaa aika hyvin lähtöäni myös täällä Stoorissa. Blogia olen bloggerin puolella kirjoittanut jo reilu 2 vuotta määrätietoisen satunnaisesti; hyvin pitkään blogi toimi yritykseni äänitorvena varsinaisten kotisivujen puuttuessa ja nyt tällä hetkellä se on pienessä mitäs nyt-tilassa. Kun sain kysymyksen tahtoisinko lähteä mukaan Stoorin kirjoittajajoukkoon, ajattelin hetken mietittyäni että miksikäs ei. Stoori kaiken muun ohella tarjoaa mukaavaa yhteisöllisyyttä, joka kaikessa luomistyössä on tärkeää. On mukavaa kuulua johonkin ja sieltä jostain saada myös palautetta tekemästään asiasta. Blogin kirjoittaminen on vahvasti vuorovaikutusta myös lukijoiden ja kirjoittajan välillä ja ellei tämä yhdistelmä toimi niin blogi jää toistamaan itseään ja lukijatkin kaikkovat herkästi. Yksi tärkeä osa bloggaamisessa onkin saatu palaute; niin hyvä kuin huonokin. Tähän pätee hyvin se kärjistetty perisuomalainen ajatusmaailma rakkaudesta; kun kerran on tahdon sanottu tai kerottu toista rakastavansa niin se on siinä. Ei sitä tarvitse koko ajan toistella, kerrotaan sitten jos asia muuttuu. Jokainen tietää kuitenkin, että näinhän sen ei pitäisi tai kannattaisi mennä. Välillä kannattaa ihan vaikka muistutuksena sanoa että onko homma menossa oikeaan vai väärään suuntaan.

JD-1-1901

Kotona, 2016

Mistä tämä blogi nyt sitten tulee kertomaan? Aikalailla samoista asioista kuin edellisenkin blogin puolella: milloin mistäkin. Yksinkertainen tiivistys koko paketille voisi ehkä olla yrittäjän arki. Teksteissä ja kuvissa tulee siis satavarmasti vilahtelemaan pienet elohiiremme sekä kodin sisällä ja ulkopuolella tapahtuvat asiat. Sisustusta ja muuta projektia, mutta myös yrittäjän elämää ja ehkäpä jokunen yrityksen asiakastyökin saattaa näyttäytyä valokuvien muodossa.

Jos pääsit tekstin loppuun saakka, onnittelen. Esittelytekstistäni taisi tulla vähän pitkähkö, mutta toisaalta, vihaan liian lyhyitä väkisin kirjoitettuja aloituspuheita. Joten ehkä lopputulos kuitenkin lienee minun näköiseni?

Saitko tekstin aikana ahaa-elämyksiä siitä, että mistä olisi mukava lukea nyt tai jatkossa? Millainen teksti/mihin liittyen saattaisi kiinnostaa eniten? Palautteen antamisen saa aloittaa än yy tee nyt heti, joten reippaasti kommentoimaan vain.

Viileää tiistain jatkoa, tästä se viikko starttaa!

-Jenni

 

Ps.. Laitetaan loppuun vielä linkkihirviö, sillä oikeasti näitä kurkkiessa pääsee ehkä parhaiten kaiken selityksen jälkeen kiinni siihen, että kuka täällä on, mitä se tekee ja miksi.

Yrityksen kotisivut löydät täältä: https://www.jenoradesign.com/

Facebookissa sivut löytyvät hakemalla Jenora Designia ja Instagramia pääsee kurkkimaan @jenoradesign nimellä.

 

 

Kommentit

4 kommenttia.

  1. Anniina sanoo:

    Huh, ootpas sä ehtinyt! Olen vuoden sinua nuorempi, asun vuokrakaksiossa, en ole kenenkään äiti ja työurakin on ihan alkuaskelissaan. On mulla kuitenkin insinööri samalla funktiolla kun sulla 😀 mua kiinnostaa ainakin yrittäjyyteen ja (ura)unelmien toteuttamiseen liittyvät postaukset!

    1. Jenni sanoo:

      Ja välillä tuntuu, etten silti ole ehtinyt ihan niin paljoa kun haluaisin ;). Mutta just tässä on musta se hienous, että ihmisiä ja elämäntarinoita on niin monia ja erilaisia. Nykyään ei oikein iän tai muiden ulkoisten seikkojen kautta voi enää päätellä että mitä kukakin tekee, tai missä elämäntilanteessa on ja se on oikeastaan vain hyvä juttu!

      Hah, insinööri lienee kyllä maailman paras elämän tasapainottaja ;). Ja kiva, pitääpä keksiä jotain järkevää yrittäjyyteen ja unelmien toteutukseen liittyvää kirjoitettavaa 🙂

  2. Kuulostaa mielenkiintoiselta, täytyypä jäädä seuraamaan mitä seuraavaksi keksit 🙂

    1. Jenni sanoo:

      Kiva juttu, jatkoa jännitän jo itsekin 😀 !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

FacebookInstagramPinterest